Monday, December 1, 2014

Pelkoa ja inhoa Äiti Amman ashramissa

Uskonnollisissa piireissä ekstaattiset ja muut syvästi autuaaliset tilat samaistetaan usein "jumaluuden saavuttamiseen”, jota etenkin Intiassa miljoonat ihmiset pitävät inhimillisen tietoisuuden korkeimpana asteena. Tämä on syy siihen miksi ylimaalliseen iloon  iisisti vajoavia, autuaasti hymyileviä ja jumalrakkaudesta höpiseviä pyhimyksiä ja "guruja" palvotaan.

Äiti Ammana tunnetun Mata Amritanandamayi Devin ympärille on hänen länsimaisten seuraajiensa ansiosta syntynyt yksi nykymaailman suurimmista gurukulteista. Amman yleishyvää ja ympäripyöreää hindujargonia suuremman vaikutuksen ihmisiin on tehnyt Amman iki-iloinen hymy, häntä ympäröivä hyväntahtoisuuden aura ja ympäri maailmaa pyöritettävä halaamissirkus.




Peri-regressiivisten halausmaratoniensa lisäksi Amma on niittänyt mainetta hyväntekeväisyystyönsä ansiosta. Hän on perustanut – tosin ei omilla, vaan kannattajiensa rahoilla – useita kouluja ja sairaaloita Intiassa. Niiden sanotaan antavan köyhille ilmaista hoitoa, joka varmasti joissain tapauksissa pitääkin paikkansa, mutta esim. Amman ylläpitämä Amrita Institute of Medical Sciences Keralassa on kallis yksityissairaala, joka palvelee ensijaisesti maksukykyistä keskiluokkaa.

Tärkeä osa Amman imagoa jumalallisena inkarnaationa on myös se, että hänen väitetään olevan seksuaalisuuden tuolla puolen elävä  jumalatar. Amman entisen avustajan, australialaisen Gail Tredwellin, mukaan Äiti Ammalla on kuitenkin ollut seksisuhteita useiden miesten kanssa ja hänen biologinen koneistonsa on toiminut aivan samoin kuin naisilla yleensäkin. Amma myös kärsii monista sairauksista.


Gail Tredwellin kirja Holy Hell - A Memoir of Faith, Devotion, and Pure Madness ( 2013) tuo em. tietojen lisäksi esille monia, vähemmän mairitettelevia puolia Äiti Amman puuhista. Jo ennen tätä teosta on Intiassa ilmestynyt Sreeni Pattathanamin kirja, jossa arvostellaan Amman väitetettyjä ihmetekoja ja kytketään guru viiteen selvittämättömään kuolemantapaukseen. 

 
Gail Tredwell oli 16 vuotta (1983 - 1999) Äiti Amman läheinen avustaja. Hän siis retkahti Mata Amritanandamayi Math -kulttiin hyvin varhaisessa vaiheessa, kaksi vuotta sen virallisen perustamisen jälkeen. Tuolloin Amman ekstaasit ja loveenlankeamiset olivat erityisen rajuja. Hän saattoi tanssia raivoisan Kalin kaltaisena, miekkaa hurjistuneena ilmassa heiluttaen - joka sinänsä ei ole ollenkaan harvinaislaatuista askaretta intialaisten naispyhimysten kohdalla - ja kauhoa tuhkaa ihmisten kasvoille naaman täydeltä. Amman vanhemmat vierastivat tätä, hysteriana pitämäänsä irrottelua ja kerran Amman isä piti ashramissa tyttärelleen aiheesta raivoisan saarnan, jota hän tehosti Ammaa kasvoille läimimällä.


Amman köyhille kalastajavanhemmille ja muille sukulaisille Amma-kultti on ollut lottovoitto, koska he ovat saaneet osansa ihmisten Amman ashramille luovuttamista rahoista ja niitä käytetty mm. talojen hankkimiseen. Gail Tredwell tietää tämän erityisen hyvin, koska hän itse toimi useita kertoja rahaa Amman perheelle salakuljettaneena kuriirina. Tredwellin toimiessa Amma-liikkeessä se oli tosin vasta muotoutumassa nykyisenlaiseksi miljoonabisneksi, myyntiartikkeleinaan t-paitoja, mukeja, avainperiä ym. vastaavaa rihkamaa. Ehkä kaikkein bizarrein tuote on yksityisiin palvontahetkiin tarkoitettu Amma-nukke, jota on saatavilla kolmea eri kokoa.

Amma-lahko omaa tiukan kytköksen siihen materialistiseen pinnallisuuteen, jonka yläpuolelle sen ylevät, jumalaiset (ja jo sinänsä sekavat) opit innostavat ihmisiä nousemaan. Tiettyä jumalaista nerokkutta Amman liiketoiminnassa tosin on. Ammalle näet annetaan halaustilaisuuksissa lahjoja, ja ne joilta lahja on jäänyt hankkimatta voivat ostaa sen paikan päältä – esim. kukkakimpun tai suklaalevyn – ja antaa Ammalle, jonka avustajat laittavat lahjan uudestaan myyntiin.

Amma-kultti ei ole esittänyt täydellistä ja avointa selvitystä rahavaroistaan ja niiden käytöstä maailmanlaajuisesti, mutta jotain Amma-liikkeen varallisuuden asteesta ja varainkäytöstä kertoo esim. se, että Amman ensimmäiseksi perustettu Amerikan osasto omistaa nykyisin mm. 8 miljoonaa dollaria maksaneen kartanon Marylandissa.

Kaikki lahjoitukset Ammalle eivät tule rahana, vaan koruina ja jalokivinä. Kun Amma lähti ensimmäistä kertaa Amerikkaan 1987 oli hänen seurueensa pakaaseihin kätketty iso määrä arvoesineitä, jotka sitten myytiin määränpäässä.

Yhdysvalloissa -87 pidetyissä tilaisuuksissa Amma ei enää esiintynytkään ekstaattisesti riehuvana deevana, vaan charmikkaasti hymyilevänä, ihmisiä halaavana äitihahmona julistamassa kaikkien uskontojen ykseyttä. Tämä Amman sydämellinen, hellivä ja jopa lapsellisesti kujerteleva puoli edustaa sitä energiaa, joka alunperin oli vetänyt parikymppisen Tredwellin Amman läheisyyteen. Pian hänen asenteensa Ammaa kohtaa muuttui palvonnalliseksi ja sen jälkeen hän teki, eräänlaisen suggestion vallassa, kaikkensa Amman eteen vuosikaudet - ja kauheinta hänen kannaltaan oli se, kun hän aika ajoin joutui idollinsa epäsuosioon ja sai häädön Amman huoneesta.

Hän tarvitsi jonkun viattoman, naiivin, ja luotettavan, sata prosenttisen sokeasti uskovan. Se olin minä.

Amma nauttii paapomisesta ja palvottuna olemisesta – ja mitä enemmän hän on saanut suosiota osakseen, sitä enemmän häikäilemättömiin tekoihin kykenevä pimeä puoli on saanut hänessä valtaa. Amma vaatii oppilailtaan ehdotonta kuuliaisuutta ja palvontaa ja ainakin Tredwellin aikaan hän rankaisi lähipiiriläisiä, joiden toimiin ei ollut tyytyväinen. Jos kävi vaikka niin, että Tredwellin huomio herpaantui hetkeksi hänen hieroessaan Amman jalkoja – joka oli hänen päivittäistä rutiiniaan – Amma palautti "laiskan nartun" radalle korvapuustin tai terävän potkun avulla. Amman lyöntien, potkujen ja julkisten häväistysten kohteeksi joutuivat muutkin kuin Tredwell, mutta hänen roolinsa Amman lähiavustajana teki hänestä päämaalin.

Amman oikkujen ja kurinpidon lisäksi Tredwellin elämän ashramissa teki ”pyhäksi helvetiksi” Äidin uskottu mies – ja yksi hänen seksikumppaneistaan – nimeltään Babu. Tredwell kertoo Babun pakottaneen hänet yhdyntään useita kertoja.

Babu oli Tredwellin aikaan henkilö, joka kirjoitti Amman nimellä ilmestyneet kirjat. Yksi niistä, luonnonsuojelua käsittelevä Man and Nature, sai ilmestyessään erään nuoren tytön ashramissa ihmettelemään, “miten Amma voi kirjoittaa kirjan luonnonsuojelusta samaan aikaan kun koko ashramin jätevedet valuvat suoraan jokeen?” Kommentti tuli Äiti Amman korviin hänen “vasikkansa” kautta ja hän käski pitää kyseistä tyttöä, trouble maker´ia, silmällä...



Holy Hell on kirja uskonnollisen viihteen ja uskonnollisen terrorin vinksahtaneesta symbioosista. Ennen kaikkea se raportoi siitä, mitä tapahtuu vilpittömästi (ja samalla naiivisti) hengellistä elämäntasoa etsivälle ihmiselle, kun hänestä tulee osa totalitaarista, johtajaansa ehdoitta palvovaa kulttia.

Gail Tredwell vaikuttaa olevan edelleenkin jossain määrin Amman lumoissa. RollingStone -lehden haastattelussa hän toteaa, ettei pidä Amma huijarina, eikä tavallisena ihmisenä. Amma omaa poikkeuksellisen suuren rakkauden ja myötätunnon kapasiteetin, arvelee Tredwell, “mutta hän ei ole sataprosenttisesti jumalainen tai pyhä henkilö”. Olipa Amman jumalallisuuden prosenttiluku mikä tahansa, hänen pimeän massansa paino pitää hänet syvissä, psyykkisissä pohjamudissa. Amma palvojineen on vajonnut totaaliseen itsepetokseen ja hengellisen harhaisuuden ylläpitämiseen.


No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.