Suuri kuulemisen tuoma vapautuminen - I osa: 20 AVAUSTA ÄÄNEEN

Minä tunnustan musiikin uskontoa. 

Uskon musiikkiin henkisen metamorfoosin moottorina. Uskon että totuutta soitettaessa musiikin henget ja jumalat ovat aina paikalla. 

Uskoni mukaan musiikki voi toimia henkisenä opetuksena ja tietoisuuden hehkun sytyttäjänä. Silloin musiikki on - Jimi Hendrixin sanoin - sähköinen kirkko, joka avaa mielen kuin säilykepurkin.

Aion julkaista Ummagummassa pienen tutkielman musiikista tajunnan laajennuksen ominaisuudessa. Tämä on ko tekstin johdanto-osa, jossa esittelen musiikkeja, joilla on ollut erityisen merkittävä vaikutus minun harjoittamiini meditaatioihin ja rituaaleihin, ja täten, koko elämääni.

Nykyisin en yleensä kuuntele musiikkia meditoidessani tai pujaa pitäessäni, mutta usein istuttuani hiljaa asanassa 5 - 6 tuntia laitan mietiskelysession sinetiksi soimaan jonkun etevästi toteutun, henkisiä kvaliteetteja ilmentävän levytyksen ja uppoudun siihen.

1 Ustad Bismillah Khan - Shehnai Virtuoso + koko tuotanto

Tästä Musiikki alkaa. 

Ustad Bismillah Khanin puhaltaessa shehnaita Musiikki syntyy maailmaan ensimmäistä kertaa ... itsetietoisena, ylväänä ja puhtaana; esi-inhimilinen, primitiivinen alkuääni akselisävelenään. 

Khanin tuuttauksen arkaainen tekstuuri koostuu rosoisesti värisevistä mikropisteistä, jotka energisoivat kaiken sen mikä ihmisen fysiikassa, kemiassa ja aurisessa kentässä pyörii, säteilee, supistuu, laajenee, imeytyy ja virtaa. Tantriseksi opetukseksi musiikin tekee Khanin kyky heijastaa soitollaan extranormaalia maailmaa, jossa syvyys ja korkeus koskettavat toisiaan.

Ustad Bismillah Khan oli muslimi, joka palvoi hindujumalatar Sarasvatia ja soitti usein ragoja Vishnulle ja Shivalle pyhitetyissä temppeleissä. Vuonna 2001 hänet palkittiin Bharat Ratnalla, kunniamerkillä, joka on korkein mitä siviilihenkilölle Intiassa myönnetään. Muusikoista ennen Khania tämän kunnianosoituksen olivat saaneet Ravi Shankar ja M. S. Subbulakshimi.

2 M. S. Subbulakshimi - Suprabhathams / Nadamrtutham + koko tuotanto

M. S. Subbulakshimin laulusta olen kerran kirjoittanut, että se kuulostaa siltä, kuin raamattu puhuisi itsekseen. Tämä pätee erityisesti Subbulakshimin resitoidessa muinaisia mantroja erityisesti etelä-Intiassa vaalittuun Karnātaka-perinteeseen nojaten. 

Oman ymmärrykseni mukaan Subbulakshimi oli laulutaiteen korkeimman asteen saavuttanut vokalisti maailmassa. Hänen kohdallaan teknisesti briljantti äänenkäyttö palveli tietoista ja ehdotonta integroitumista pyhien äänteiden pyörteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että Intian satakieli resitoi mantroja "kirjaimellisesti", ilman tulkintaa. Subbulakshimi  johdattelee sinne, missä ei ole enää persoonia, eikä kysymyksiä, ja missä järjestys on vapauden synonyymi.

Intiassa on syntynyt monia muitakin pyhimyksen kaltaisia naislaulajia, sellaisia kuin Girija Devi, Shobha Gurtu ja Lakshmi Shankar. He - samoin kuin esim egyptiläinen Om Kalthoum ja tansanialainen Bi Kidude  - eivät mielestäni ole pelkästään laulajia; he ovat jumallisen energian todistajia ja musiikin pyhyyden puolustajia turmeltuneessa ja sekasortoisessa maailmassa.

Tässä, kuten muuallakin, huiput osoittavat missä kulkevat ilmansuunnat yhdistävät tiet, jotka tuovat kaikki jumalallisen ja tosi-inhimillisen kauneuden rakastajat toistensa luo (Esteettinen relativisti ajattelee ainoastaan horisontaalisti: Hänellä saattaa olla tietoa useasta laaksosta, mutta hänellä ei voi olla yhteistä arviointiperustetta näiden eri laaksojen musiikille. Vain vuoren huipulta avautuu riittävän laaja näköala, sekä horisontaalinen että vertikaalinen perspektiivi).
Arto Koskinen - Melodian ja rytmin dialektiikka (Uuden Ajan Aura 3- 4 /1981)

3 Sheik Chinna Moulana - Nadhaswaram + koko tuotanto

Sheik Chinna Moulanan instrumentti oli shennaita muistuttava nadhaswaram-torvi. Hän oli "Vishnun lepäävän muodon", Ranganathan, palvoja. Itse tutustuin Moulanan meininkiin  ensimmäistä kertaa 1992 julkaistulla albumilla, joka on otsikoitu - kuten monet muutkin mestarin levytykset - lakoonisesti nimellä Nadhaswaram. Tämän levyn yksi kohokohta on thavil-rumpua takovan A.R. Subramaniamin ekstaattinen, taitavasti ja tehokkaasti nadien ja meridiaanien tuhansia solmukohtia hereille naputtava soolo.

Nadhaswaram-musiikkia esitetään useimmissa etelä-Intian hindutemppeleissä aamu- ja iltarituaalien aikaan. Nykyteknologian ansiosta meillä on mahdollisuus kuunnella esim Sheik Chinna Moulanan soittoa kotioloissa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Tämä ei ole mielestäni yksioikoisesti hyvä asia, sillä musiikin merkityksellisyys kalpenee vääjäämättä  aina, kun musiikki irrotetaan alkuperäisestä kontekstistaan ja tarkoituksestaan. 

Toiselta kannalta katsottuna on kuitenkin ihmiskunnan kannalta suuri siunaus, että esim vanhojen korkeakulttuurien vaalimiin uskontofilosofioihin ja esoteerisiin äännejärjestelmiin perustuvia informaatioimpulsseja voi nyt äänitteiden välityksellä vastaanottaa kaikkialla maailmassa.

4 Jimi Hendrix Experience - Electric Ladyland

Kappalemateriaalin hajanaisuudesta huolimatta Jimi Hendrixin tupla-albumi Electric Ladyland on yksi sähköisen musiikin historian tärkeimmistä levyistä: Suuri Työ. Se on metafyysisen melankolian mestarin ja Einsteinin veroisen näkijäneron tutkimusmatka mieleen ja avaruuteen, seksuaalisen jumaltulen liehuntaan, meren ja veden salaisuuksiin, aineen aaltoiluun. 

Electric Ladylandin tuimasta, tummasta soitosta välittyy intentio avata väylä näkymättömään energiatodellisuuteen ja johdattaa kuulija ehdollistuneen, pienen mielensä keloista kosmisen tapahtumisen mandalaan. Siellä kaikki rajat ovat vain hentoja kokemisen ääriviivoja, joiden yli spirituaalin euforian ja autuuden aallot lainehtivat. 

Hendrixin kitarataidetta meditoidessa kannattaa visualisoida itselleen sellainen, astraalinen, tai buddhinen avaruuspuku, jóta pystyy käyttämään myös sukelluspukuna kaikkia sateenkaaren värejä heijastavassa kaikkitietoisuuden valtameressä.

5 Grateful Dead - Live Dead /  Grayfolded 

Shall we go,
you and I
While we can?
Through
the transitive nightfall
of diamonds. 

Grateful Deadin alunperin kaksois-LP:nä julkaistun Live Deadin yhden levypuoliskon täyttää psykedeelisen rockin evergreen, Robert Hunterin sanoittama Dark Star. Se on ikään kuin Hendrixin Electric Ladyland yhteen kappaleeseen tiivistettynä.

Dark Star on ainut sisältö Grateful Deadin erikoisimmalla levyllä, tupla-cd:llä Grayfolded. Deadin legendaarinen äänimies ja kemisti Bear Owsley on rakentanut yli sadasta vuosina 1968 -1993 tallennetuista Dark Starin live-versiosta kokeellisen plunderphonics-kollaasin. Uus-sävellyksen molemmat osat - Transitive Axis ja Mirror Ashes - ovat eeppisiä ja aavemaisia mysteerimatkoja. Teoksen psykedeelistä värinää ja unenomaista outoutta aaltoileva äänikuva ilmentää toisenlaisuuden kokemuksia: kellumista painottomissa ja ajattomissa tiloissa, astraalisia siirtymiä, telepaattista kontaktointia ... 

6 Klaus Schulze - Timewind

Klaus Schulzen 70-luvulla ilmestyneet pitkäsoitot olivat omaäänisiä ja tärkeitä avauksia Mielen Aikaan, Age of Mind. Vuonna 1976 julkaistua, salaperäisesti ja kohtalokkaasti humisevaa Timewindia pidän syntikkamusiikin monumenttina. 

Aikatuulen musiikki kuvaa maailmaa vailla kiinteitä objekteja ja ajan vakioita. Se puhaltaa aivoista ja muista unelmiemme alustoista uljaita lentoaluksia ilmaan ja opastaa ne esi-historiallisten höyryjen läpi iäti psykologisen ja historiallisen ihmisyyden tavoittamattomissa pysyviin olevaisuuden maisemiin.

Timewindissa voi aistia klassiselle taidemusiikille sukua oleva juhlallisuutta ja draamallisuutta, syntetisoitua pömpötystä, mutta silti se on malliesimerkki siitä, miten moderni, sähköinen musiikki alkoi 60- ja 70- luvuilla vyöryttää esiin vanhalle musalle vähemmän ominaista, värähtelevää ainesta.

Klassinen musiikki kuvaa paljolti tapahtumia ja tunteita ja niiden irrottelua, jotka liittyvät ns. "tämänpuoleiseen": sotiin, vallankumouksiin ja erilaisiin fyysisiin touhuihin. Jos kuuntelemme nykypäivän musiikin muotoja havaitaan kuinka niissä tälläinen värähtelevä aines on voimistunut. Se ei kuvakaan niin paljon tekemistä kuin olemista. Enemmän sisäisiä kokemuksia. Kuinka tajunta laajenee ja mitä siitä seuraa. Värähtelyt vievät ihmistä pois "täältä", pois fyysisestä maailmankuvitelmastaan jonnekin missä värähtelevä tapahtuminen on keskeistä, jossa tajutaan värähtelyn ensisijaisuus. Jossa tajutaan ihminen värähtelijänä.
K. Oso Laakso - Musiikki ei ole kelaamista (Uuden Ajan Aura 6/1979)

70-luvun jälkeen Schulzen levytysten taso lässähti. Esim Tangerine Dreamin tuotanto, ajoittaisista tason notkahduksistaan huolimatta, tarjoaa huomattavasti Schulzen katalogia eheämmän ja laadultaan yhtenenäisemmän discografian tajunnallisten svengien kalastajan iloksi ja hyödyksi. 

Vielä T Dreamiäkin vakaammin on edennyt synteettisen avaruusromumusan veteraani Harold Budd. Itse arvostan erityisesti albumia The Pavillion of Dreams (1976). Se on ylitsevuotavan lyyrisen lumouksen malja, jonka sisältöä nauttiessaan löytää helposti itsensä valkoista valoa säteilevästä,samadhisesta suvannosta. 

Synteettis-psykedeelisestä taidemusiikista puhuttaessa Pink Floydia ei voi jättää mainitsemattta. Bändin taiteelliset uroteot ovat yleisesti tiedossa. Siten jokainen voi mietiskellä, mikä mysteerinen voima jyllää silloin, kun neljästä melko tavallisesta jampasta kuoriutuu yhteisen projektin puitteissa, yhteisen projektoinnin ja ideakollektivismin puitteissa, mestarillisia universaalin vision näkijöitä ja kuvittajia.

Kun kuuntelin Pink Floydin Dark Side of the Moon -levyä, koin siinä jotkut kohdat aivan käsittämättöminä välittämisinä. Siinä välitettiin sellaisia kulkuja, että sitä on mahdotonta kuvata ... Siinä oli sellainen energialla ajamisen tai ratsastamisen tuntu.
K. Oso Laakso).

7 Miles Davis - Bitches Brew

Carlos Santana (Caravanserai, Lotus, Love Devotion Surrender) on sanonut edesmenneen ystävänsä, Miles Davisin, tehneen tahtomattaan spirituaalia staffia. Täsmällisempää olisi ehkä todeta, että Miles Davisin musiikki ei ollut pyrkimyksiltään ja lähtökohdiltaan spirituaalia, mutta siinä oli kosolti inhimillistä tunnetta isompaa spirittiä. Henkeä, henkevyyttä. Se oli mahdollista, koska Milesilla oli yhteys musiikin henkiin. 

Bitches Brew (1970) -  jonka jälkeen Milesin musikkia oli enää mahdotonta sovittaa karsinaan nimeltä "jazz" - on kuin soundtrack yksilön ylösnousemusta julistavan, modernin ajan ihmisen eksistentialistiselle odysseialle piilotajunnasta paljastuvien myyttisten monoliittien varjossa. Levyn voi käsittää myös ekspressionistisena tanssiinkutsuna vuorelle - joka on ensin valloitettava. Ääntä käyttää iso ego. Niin iso että se saattaa ainakin hetkittäin olla yhtä itsensä superegon, Shivan, kanssa.

Miles jammaa faaraon muinaisessa hoviorkesterissa (Pharaoh's Dance), purskuttelee noidan keitoksia (Bitches Brew), manaa demonit matalaksi (Miles Runs the Voodoo Down) ja rakentaa levyn lopussa korean Svengin pyhätön (Sanctuary). Soitto viestii ymmärrystä siitä, minkälaiset energiat vievät ihmisen tuhoon ja lamaantumiseen, ja mitkä täyteen, esteettömään elämän kukintaan.  Musiikkia tehdessään Milesilla oli kyky vetää sisäisyytensä ristiriitaiset yllykkeet keskuskanavaan ja muuntaa ne siten hajaannuksen ja hulluuden selättäväksi voimalinjaksi. Tästä on Milesin monilla levyillä kyse.

8 Mahavishnu Orchestra -  Birds of Fire  / Visions of the Emerald Beyond / Between Nothingness & Eternity

Bitches Brew´llä on yksi raita, jolla Miles itse ei ole äänessä lainkaan. Teoksen nimi on John McLaughlin ja pääosassa on tietysti McLaughlinin kitarointi. Se on pääosassa myös 1972 perustetun Mahavishnu Orchestran levytyksissä. Tämä sanottuna mitenkään väheksymättä muiden Orkesterissa soittaneiden artistien - Billy Cobham, Jan Hammer, Jean-Luc Ponty ym - ansioita.

Parikymmentä vuotta kuulostelin, kuuntelin, ihmettelin - ja ihastelinkin - Mahavishnu Orchestran äänitteitä ... vasta sitten aloin todella tajuta yhtyeen musiikin kantavan rakenteen ja sen ilmiömäisen suuruuden ja loistokkuuden. Joskushan on nimittäin niin, että musiiki ei ota auetakseen pitkänkään ajan kuluessa, mutta sinä jatkat sen opiskelua, koska vaistoat, että siinä musassa on jotain merkittävää, merkityksellistä... 

Mahavishnun levytykset ovat yliaistillisiin korkeuksiin kurottavia ylistyksiä jumaluudelle. Transkendenttisen rakkauden harrasta harjoitusta ja ykseyden hurmiota. McLaughlinin sävellysten ja improvisaatioiden rakenne ja mentaliteetti ovat hyvin erilaiset kuin intialaisissa ragoissa, mutta musiikista on kuitenkin helppo löytää sellainen  emotionaalinen, puhdistumisen ja ikuisuuden kaipuun virtaus, joka on selkeästi Gangesin haarautuma. Paramahamsa Ramakrishna olisi taatusti villiintynyt Mahavishnun mainingeista.

9 John Coltrane - Love Supreme / Sun Ship / Live in Japan
+ kaikki

Jos tämän musiikin jättiläisen tuotanto ei ole tuttua huttua, niin hyvä aloituslevy voisi olla Love Supreme. Kosmisen jazzin korkea veisu. Rauha, rakkaus, harmonia vallitsee. Vakaana ja vakavana. Soittajan sydämen kaipuun täyttymyksestä  imee elinnesteensä puhdas lootuksen kukka.

Sun Shipille, Live in Japan -boksille (4 cd:tä)  ja muille Coltranen kokeellisen kauden levytyksille ovat tyypillisiä atonaaliset äänimyrskyt ja kakofoninen "kielillä puhuminen". Trane syöksähtelee fonillaan ulos viivastolta, vuoroin kaiuttomiin avaruuksiin, vuoroin hermoston sokkeloisiin putkistoihin. Syntyy henkisen läpimurron soundtrackia ja sutraa. Sellaista hänen avantgardistiset(kin) luomuksensa selkeästi ovat. Ääritilojen kartoitusta ja alkuäänen purkauksia. Kundaliinin hehkutusta, hallusinatorisia rukouksia, metafyysisen tyhjyyden tiedostamiseen mieltä transponoivien koodien sarjoja.

Tranen vaimon, kosketinsoittaja Alice Coltranen luomuksille kannattaa myös kallistaa korvansa. Niiden ääreltä voi jatkaa sitten matkaa vaikkapa trumpetisti Don Cherryn seurassa. Jos halajaa vaeltaa tajunnassaan pyramiideille ja lentää sieltä galaksin katolle, niin matkanjohtajaksi kannattaa valita Sun Ra ja hänen Arkhestra-orkesterinsa. 

Toki korkeista kohteista kiinnostunut tajuntamatkaaja voi myös nousta Qawwali-junaan, jonka veturinkuljettajana on Pakistanin iso poika, sufi-laulaja Nusrat Fateh Ali Khan. Kun Khan ja kuoro lataa Allahin nimeen ja Profeetan kunniaksi, niin kyllä silloin alkaa purje pullistella toivioretkeläisten paatissa, vaikka se olisi junalauttasydeemi peräpohjolassa. Me vääräuskoiset pystymme kulkemaan samoilla kiskoilla Khanin ja hänen bändinsä kanssa, koska heidän fundamentalistinen liturgiansa svengaa yli rajojen, siinä on isosti kosmista jazzia.

10 Karl Heinz Stockhausen - Stimmung

Helsingin Sanomien edesmennyt kriitikko Seppo "Mätämuna" Heikinheimo oli sitä mieltä, että Stockhausenin puhekuorolle laadittu sävellys Stimmung ei ole musiikkia, vaan "rituaali". Ikään kuin taide ja ritualismi olisivat toisensa pois sulkevia asioita.

Stimmung on saksalaisella, matemaattisella täsmällisyydellä etenevää jumalten ja jumalattarien teatteria; kummat, surrealistiset ilkamat; 72 minuuttia suggestiivisten äänteiden ja vibraatioiden taikaa. Esitykseen kuuluu resitativiista veisua, korinaa, muminaa, kurkkulaulua ja kuiskuttelua, huokauksia ja kiekaisuja. Vuoroin monotoniaa, vuoroin kuulaita konsonanttien aaltoja ja äänien rytmistä polyfoniaa. Libretto on osin saksan-, osin englannin kielistä  absurdismia plus muinaisten jumalien nimien - Shiva, Vishnu, Gaia ym - toistoja. OM! BHOM!

11 Keith Jarrett - Köln Concert

Jokaisen konsertin yllä väijyy kuolema
- Keith Jarrett

Kaiken mitä olen käsittänyt mustan ja valkoisen välisestä suhteesta olen oppinut kuuntelemalla Keith Jarrettin pianonsoittoa. 

Aloitin tutustumisen Jarrettin pianoimprovisaatioihin levyllä Köln Concert (1975). Se esittelee Jarrettin sekä romanttisena taivaanrannanmaalarina että hurjapäisenä kaikkeuden kiitäjänä kilkuttamassa ilmoille kirkkaita hopioita kallonsa akustiikasta. Paljaasti ja suorasti hän tämän tekee. Jarrett soittaa kuten tuntee, mutta myös ylentäen persoonalliset tunteet laajemmalle tasolle, osaksi ikuisuuden intervalleja. Tässä ehkä piilee Jarretin musiikin ilmiömäisen kauneuden ja jatkuvuuden - kauneuden jatkuvuuden - salaisuus, johon kuulijalla on lupa ottaa osaa. Minne henki vaati [säveliä] kulkemaan sinne ne kulkivat - minne vain henki kulkemaan vaati (Hesekiel). 

Jarrettia raskaamman sarjan soolopianointia takoo ja pimputtaa Cecil Taylor. Hän tuntuu usein - samoin kuin esim Coltrane -  tutkivan musiikillaan sitä, kuinka laajaksi ihminen voi identtiteettinsä venyttää ilman, että kumilenkki katkeaa; ilman että toiminta losahtaa neuroottiseksi sekamelskaksi.Taylorin soiton herkeämätön yllättävyys ei kuulosta itsetarkoitukselliselta oman kekseliäisyyden elvistelyltä, vaan pikemmin musiikin itsen tarkoitukselta manifestoida tosi luovuuden diversiteettiä.

12 Augustus Pablo - Earth Rightful Ruler / King David's Melody /  East Of The River Nile / Rockers Come East ym

Klassinen dub reggae värähtelee vanhatestamentillisella artikulaatiolla psykedeelisen herkkyyden ja kosmisen voiman asiaa. Melodicamestari Augustus Pablo oli myös dub-mestari. Majesteetillinen juhlavuus on hänen, yhtä aikaa ylevien ja naivististen, sävelkuvioidensa ominaislaatu. Jos kuuntelijalla on kolmas korva auki, niin ihanan puhtaita ja avaria tiloja Pablon melodica-aarioiden keskittynyt määrätietoisuus ja hienoviritteisyys tajuisuuteen auraa. 

Pablon seurassa voi lähteä mystiselle rekiretkelle auringon ympäri. Tai olla vain paljas kuin zen ja aistia, kuinka atomit tanssivat Pablon dubeissa ja instrumentaaleissa, ja kuinka kirkkaina voivatkaan musiikin virittäminä kiiltää sydämestä sojottavat sakarat. Pabloa reteemmin ja jyrkemmin mielen kuplaa poksauttelee äänitieteilijä Lee Scratch Perry, varsinkin klassikkoalbumeillaan Super Ape ja Return of the Super Ape. Molemmat levyt ovat suurta, henkistä opetusta. 

Pablon ja Perryn biisit ovat lyhyehköjä kuten reggaessa on tavallista. Laajemman, vähemmän fragmentaalisen (ja vähemmän sähköisen) äänimaiseman tajuntamatkaajalle avaa jamaikalaisen rastarumpalilaulajan, Ras Michaelin ja hänen yhtyeensä 70-luvulla nimellä Dadawah levyttämä  Peace and Love. Tämä neljä pitkää chanttia sisältävä uskonnollisen musiikin monumentti ilmentää sitä, miten maailman halki kuljetaan laulain ja kuinka ihana on sielujen toiviotie... 

Dadawahin kamelikaravaanikyydin lailla keinuva soitto soi kaipuuta Zionin kaupunkiin, jota seitsemän sinetin avaaja, PääLuoja hallitsee. Dadawahin muusikoille muinaista pyhää huokuva rummutus ja veisuu ovat kulkuneuvoja henkiseen sfääriin, mutta samalla Ras Michaelin ja muiden rastojen äänistä ja soitosta tulee ajan myötä lopullinen kokemus itse, transkendenttinen elämän täydellinen täyttymys aineettomassa ilmestysmajassa.

13 Esa Kotilainen - Ajatuslapsi

Esa Kotilaisen mystinen musiikkisatu, Lobsang Rampan kirjan inspiroima syntetisaattoriteos Ajatuslapsi (1977) kuvastaa ja virittelee tajunnantiloja, joita suomalaisessa musiikissa on hyvin vähän käsitelty. Unisalissa, Avartuva näkemys ja Ilmassa ovat levyn raitojen otsikot ja ne jo antavat viitteitä siitä millaisesta "sisäisen sankarin" matkasta levytyksessä on kyse. 

Ajatuslapsi omaa tiettyjä yhtäläisyyksiä toiseen kotimaisen psykedelian klassikkoon, Pekka Strengin Magneettimiehen kuolemaan. Lauri Nykopp ´in  LP Y (1983) sitä vastoin irtaantuu tyystiin em levyjen romanttis-harmonisesta mystisyydestä. Y on raju, saksafoneilla, didjeriduulla ja muilla puhaltimilla toteutettu, samanistinen, arkaaisella aksentilla pärisevä soolo. 

Täysi kantavuus, ideatason suvereeni konkretisointi, tästä esi-isien ja maan voimia pintaan manaavasta törinästä puuttuu ja sen vuoksi harvoin olen sitä kuunnellut. Halusin kuitenkin ottaa Nykoppin albumin esille tässä yhteydessä, koska Suomessa on yhä vieläkin harvinaista lähestyä soittamista siinä tarkoituksessa, kuin mitä Nykop tekee levyllään, jonka tietyt osuudet toimivat mytologisen mielialan virittäjinä totisesti kyllä.

14 Goa Gil - koko tuotanto

Intiassa jo vuosikymmenten ajan päämajaa pitänyt, syntyjään amerikkalainen goa-trancen pioneeri Goa Gil kiitää ympäri maailmaa veivaamassa soundeja reivaaajille, ja aina ovat jumalten kuvat ja patsaat tämän sadhun työpisteessä esillä. Goa Gil kokee tekevänsä hengellistä työtä tuottaessaaan ja levittäessään digitaalista mielenräjäyttämisen ja vibojen kohottamisen evankeliumia.

Goa Gilin framille noston tässä voi käsittää symbolisena eleenä. Sillä ei Goa Gil välttämättä ole alan huipputekijä (edes minulle), mutta ei minulla ole aavistustakaan kuka se voisi olla !!! Onhan goa-trancen ja muun reivimusan julkaisuvolyymi valtaisa ja nimikkeitä on satoja, jos ei tuhansia. Minun on vaikea käsittää, miten kukaan voi pysyä kärryillä läheskään kaikesta siitä mitä on tekeillä.
 

Reivimusan kuuntelua kotioloissa voisi pohtia samalta pohjalta, kuin etnisiä rituaaliäänitteitä sisältävien levyjen käyttöä. Onhan esim goa-trance-sätkytyksen kokemiselle oikea, luontainen ympäristö ja tila reivitapahtuma. Kotikuuntelussa tätä matskua ei aina voi luukuttaa asiaan kuuluvilla äänenpaineilla, ja tämä tietysti vaikuttaa suuresti siihen miltä musa TUNTUU kehossa, aurassa ja mielessä. Mutta saattaa se olla niinkin, että on sittenkin iisimpi saada yhteys koko maailmaan, kun ei pompi minkää hikisen massan keskellä, vaan on kaikessa rauhassa kotona ja hyvistä steroista sykkii sisäavaruuteen esim jotain etevästi tehty goa-trancea ...

15 Nina Hagen - Om Namah Shivay

Nina Hagen on kai nykyisin Jeesuksen morsian, mutta sitä ennen hänellä oli "hindukausi". Sen aikana, v 1999, näki päivänvalon tämä hindulaisia rukouksia ja mantroja sisältävä levy.

Nina Hagenin mantraaminen ei kulje täysin traditionaalisia latuja. Hagenhan on laulajana aivan jotain muuta, kuin tyypillistä kirkkokuorotyttötyyppiä. Hinduvirsiinkin hän vuodattaa punkrokkarin verta sydämestään, eikä epäröi hyödyntää myöskään teatterin ja kabareen keinoja.

Ei Shiva Shankara´lle ole ennen Nina Hagenia vastaavanlaisilla viboilla levyllä laulettu. Hagenin vokaalit ovat hurjasti kiemurtelevia, hengellisen passion lieskoja, joista rönsyää minulle visio Ninasta tanssimassa jumalalleen pyhän porton tavoin. Naisen ääni kietoutuu julkeasti Shiva lingan ympärille kuin käärme. Nina kiusottelee ja kiihottaa herraansa kiivaasti, koska halajaa nähdä joogien kuninkaan voiman koko komeudessaan; sen kuinka Shiva säilyttää jumalaisen tyyneytensä kaiken seisottavan showaamisen keskellä ... Yhtyminen Shivaan tapahtuu yliastisella tasolla, ilman himokkuutta. Nina Hagenin Om Shiva Shakara! kajahtaa ilmoille riemulla ja voitokkaana.

Shiva-bhajaneja on Intiassa levytetty tietysti runsaasti. Omalle tielleni on osunut mm Shiv Dhunin levy Om Namah Shvay, jota pidän kallisarvoisena aarteena. On aina ollut suuri ilo yhdistää oma ekstaasinsa jylhästi laulavan Shiv Dhunin ekstaasiin.

16 Vaiyasiki Das - The Way of Love

ISKONin tallista on vuosikymmenten kuluessa pursunnut maailmaan musaa paljon. Toistaiseksi lähes ainut minua isommin sykähdyttänyt harekrishna-possen levyjulkaisu on Vaiyasi Dasin perinteistä, hengellistä musiikkia sisältävä cd The Way of Love. Vaiyasiki Dasin stydiä tenoria säestää sarangista, huilusta, sarodista, bongoista ja dotaran soittajista koostuva ryhmä.

The Way of Loven lauluissa vuodatetaan sydämen itkua ilman kyyneleitä. Albumi on upea näyte siitä, miten laulaja voi olla yhtä aikaa tyyni ja hurmioitunut. Varsinkin levyn avaavaa Gopinath kutoo todella taiten yhteen rauhan, rakkauden, palvonnan ja ekstaasin virrat. 

V Dasin vuodatusten profaanit pyörteet ja värähtelytasot eivät ole mihinkään tiettyyn uskoon sitoutuneita ilmiöitä. Vaikka en Krishnan seuraaja olekaan, on tämän musiikin soidessa ollut joskus ihanaa valvoa ja palvoa. 

17 Terry Riley - In C / Shri Camel / Rainbow in Curved Air 

Terry Rileyn pyhän pulssin ja pulputuksen soljuessa tilaan, tulee kodista kuin kodista tajunnan laajentamisen temppeli. Riley pelaa parametreillä shivasutraa, loihtii äänistä, niiden viiveistä, kaiuista ja sekvensseistä buddhisia mandaloita. Hän on säveltaitajana kuin mantrojen lähdekoodeja prosessoiva, sähköisen musiikin Milarepa. Minulle Riley onkin levyjensä välityksellä ollut tärkeä meditaation opettaja.

Rileyn minimalistinen orkesteriteosäänite In C (1968) rakentuu 53:sta yhden tahdin mittaisesta melodiapätkästä. Muusikot toistavat niitä niin monta kertaa kuin haluavat ja siirtyvät sitten seuraavaan kuvioon. Musiikki ei liiku mihinkään, eikä muutu miksikään, mutta on silti jatkuvan vaihtelun ja muuntumisen tilassa. Tajunta on tajunta.

Sähköuruilla soitetut soololevytykset Shri Camel ja Rainbow in Curved Air ovat In C:tä eteerisempiä ja psykedeelisempiä meditaatiorunoelmia. Meidän oman mikrokosmisuutemme, tai "jumalallisuutemme", molekyylirakenne Terryn suloisissa kipaleissa paljastuu.

Meditoidessa Rileyn levytysten ikiloisesti kuplivasta äänikudelmasta on helppo havaita oman energiakehon hahmo ja kartasto. Kuten on myös helppoa ja helpottavaa sulautua Rileyn soittamien sävelsarjojen metafyysisiin maailmoihin. Silloin olet siellä missä jumalat lepäävät - siellä missä he uneksivat ja kehräävät avaruuksiin niitä ihanan plastisia värähtelymuotoja, jollaisia Riley maniskastaan meille manipuoloi.

Levyllään Songs For The Ten Voices Of The Two Prophets (1984)Terry Riley myös laulaa. Hänen laulunopettajanasa oli intialainen Pran Nath, jonka omaakin vokalisointia on erinäisille äänitteille tallennettu. Jos se tuntuu itselle läheiseltä materiaalilta, niin ainakin Bhimsen Joshiin kannattaa tutustua seuraavaksi. Modernin musiikin puolelta Rileyn hengenheimolaisia ovat monumentaalinen minimalisti Steve Reich ja minut & monet muut läpikuultaville mentaalitasoille levyllään Glassworks herättänyt Philíp Glass.

 
18 Francisco López - Untitled (2005)

Konkreeettiseen musiikkiin ja elektrokokeellisen droneen erikoistunut Francisco López on julkaissut kymmeniä äänitteitä. Omaksi suosikikseni on valikoitunut elegantisti dramaattinen Untitled vm 2007. 

Sana musiikki tarkoittaa Lópezin yhteydessä järjestettyä ääntä tai ääniarkkitehtuuria, ei nuottien soittamista jollain instrumentilla. Lópezin levytykset näet perustuvat äänidokumentaatioihin joita hän on eri kohteissa (sademetsissä, suurkaupungeissa ...) tehnyt.

Untitled sisältää moninaisten ääriäänien - kohinoiden, suhinoiden, pamausten, korahdusten, pihinöiden - erityisen nopeaa tai erityisen hidasta vaihtelua. Äänet eivät tässä teoksessa virtaa, koska levyn äänimaailmalla ei ole ulkoreunaa eikä siihen liity narratatiivista rytmiikkaa. Musiikin tilavuus ja massa ovat yhtä. Äänettömissä kohdissa myös.    

López on itse kuvannut musiikkikäsitystään transsendenttiseksi ja kyllä hänen levytyksiään kuunnellessa sellainen tunnelma tulee, että nyt tiukuu kuulokäytäviin just niitä ääniä äänien takaa (Nurmio). Ääniä ennen äänien ilmaantumista. Pimeydestä ja tyhjyydestä veistettyä ääntä. Sateesta ja lämmöstä eristettyjä äänteitä. Esiverbaalista maailman ääntä. Tuntemattomien olentojen ääntelyä. Kummittelevia mikroääniä.  

Kun Lópezin soundit päästää - maksimaalisella teholla mieluiten - omaan psykofyysiseen akustiikkansa, kaikki vastustaminen on syytä sammuttaa ja antaa äänien kohahtaa esteettä mielen ja  hermojärjestelmän lävitse. Silloin saattaa käydä siten, että viaton äänilevyn kuuntelutilanne omassa olohuoneessa muuntuu henkilökohtaiseksi mysteeriotapahtumaksi. Se räjäyttää vaikun pois hengellis-kehollisesta systeemistä, jollainen me olemme.

19 Drikung Kaguy Monks & Peeter Vähi & co - The Path of Mantra

Tiibetin buddhalaista rituaalimusiikkia on runsaasti saatavilla ja se jos mikä on ainakin tiettyihin meditointitarkoituksiin soveliasta äänimaailmaa. Vuonna 2000 valmistunut The Path of Mantra tuo yhteen tiibettiläisen perinteen ja länsimaisen uuden musiikin.

 Drikung Kaguy -koulukuntaan kuuluvien lamojen - soololaulajana edesmennyt Druwang Rincpoche - resitaatioden, rumpujen ja puhaltimien ohella kuullaan eestiläisen Peeter Vähin sovittamia akustisia ja elektronisia instrumentteja, joita hänen itsensä lisäksi soittaa amerikkalainen Martin Kuuskman. Yhteistyön tulos on maagillisesti kaunis ja vahva kantaatti. Tähän äänijärjestelmään sisään soluttautuminen mahdollistaa tietoisuuden olemuksen äkkinäisen metamorfoosin läpikuultavan tyhjyyden kaltaiseksi, jos vain on altis näkemään ne äänien eetteriin piirtämät, värähtelevät pisteet, joihin omien energioiden viivat on tarkoitus yhdistää. Näin ei välttämättä käy ensikuulemalla, mutta hienojen vibraatioiden piiriin tiibettiläinen munkkilatina ja Vähin musiikki joka tapauksessa väylän avaa ihka kaikille.

20 Captain Beefheart & His Magic Band - Trout Mask Reblica  

Tupla-albumi Trout Mask Reblican materiaalin harjoitteleminen kesti kahdeksan kuukautta ja sen levyttäminen kuusi tuntia. Trout Mask Reblicaa ei voi määrittää musiikilliseksi dadaksi tai surrealismiksi, mutta molemmista taidesuuntauksista on soundin kudoksessa kaistaleita.

Magic Bandin nurinpäin käännetty rytmiblues kaikkine freejazzin, avantgarden ja sekoboltsirockin vihahteineen raakkuu ja runnoo rujoa mökää, säröä ja häröilyä maailmaan, jossa vesi ei saa koskaan kiehua yli, ruoka palaa pohjaan, höyry nousta konehuoneesta, mikään elämässä mennä yli tai ali keskiarvon... Särkevää aaltoa Beefheartin maininki kaikkiaan manifestoi.  Sen merkityksiä kuvamaan sopivat seuraavat, erään vanhan koulun teosofin huomiot atonaalisesta musiikista:

[Se] ... käyttää musiikillista voimaa sovinnaisten muotojen hävittämiseen. Se tahtoo saavuttaa kyvyn, mikä vapauttaa ennakkoluuloista ja poistaa kaiken sen, mikä estää ihmistä astumasta uuteen tunnemaailmaan, sekä kuvailla sitä musiikin avulla. Ymmärtämällä sitä työtä, mitä näennäisesti ruma musiikki suorittaa, merkitsee sen anteeksiantamista ja tälläisen musiikin tehtävänä on valmistaa tietä sille tulevaisuuden musiikille, joka puhtaammin ja kirkkaamin voi olla  jumalallisen laulun tulkkina.
Margarete E. Cousins - Musiikki ja tajunnan laajentuminen (Teosofi 9/1934).

80-luvulla Beefheart vetäytyi musiikkialalta MS-taudin takia, mutta ehti sitä ennen tehdä useita, upeita, Kapteenin uusiutumiskyvystä ja luovuudesta kertovia äänitteitä, mm albumin Doc At The Radar Station. Tällä Tohtorin tutka-asemalla kaikki muusikot laulajaa myöten ovat tasaväkisesti rytmiikan kimpussa. Soittotyyli kertoo Beefheartin kiinnostuksesta Ornette Colemanin kehittämää  harmolodic-teoriaa kohtaan. 

Ornette Coleman, vanha helluntalainen, on yksi jazzin suurista saarnamiehistä. Suositan kuuntelemaan vähintäänkin Colemanin sävellyksen Space Church (Continuous Service). Siitä on tuplalevyllä In All Languages kaksi eri versioita,niistä se sähköisempi veto kiitää kaikkein etäisimpiin galakseihin saakka, luulen ma. 

Mikäli Coleman (tai Coltrane) tuntuu liian repivältä tai raisulta, niin löytyyhän jazzin alueelta eteeristä ja rauhallista soundiakin mielenviritykseen mielin määrin. Yksi alan klassikoista on Tony Scottin Music for Zen Meditation.

Monia merkittäviä säveltäjiä ja muusikoita on yllä mainittu. Monia muitakin olisi aiheellista vielä mainita, mutta nyt on niin, että tämä katsaus tajunnanlaajennusmusaan loppuu heti kun olen kirjoittanut nimen John Gace.

                        On hyvä jos on käyettävissä lämmin huone, jossa on mahdollista kuunnella levyjä ja meditoida alastomana.

Get in the studio of -
Studio of time and experience
Here we experience the good and bad;
What we have, and what we had -
This session,
Not just another version.
Oh Lord, give me a session,
Not another version !

Bob Marley - Mix Up, Mix Up

osaa sessioon otti  Dhrtarastra.

Mieleni minun tekevi - mitä tekisin mielelläni?

Aivan kuten lamppu voi valaista itsensä ja esineet sen ympärillä, mieli voi katsella sekä itseään että muita ilmiötä.
- Shantideva


Me emme tiedä mikä mieli on. Siitä huolimatta meille ovat tuttuja käsitteet mieliala ja mielentila.

Mieli näyttäytyy meille tilana, tilavuutena. 

Mieleen singahtaa ajatuksia, mielteitä, muistoja, tuntemuksia ... Mutta mieli on yhä yksi mieli: läpikuultava avaruus plus kaikki mitä siihen ilmaantuu.

Vuoroin mielihyvä, vuoroin mielipaha värjää meidän mielialan. Meditaation idea ja tarkoitus on kumota mekaanisen mieltämisen mielivalta. 

Meditaatiota on kahdenlaista: passiivista ja aktiivista. 

Passiivisessa meditaatiossa katselemme kaikkea kuin seinäpaperi huoneen sisustusta. Aktiivisessa meditaatiossa olemme tarkkana kuin oranssia hehkuvat porkkanat.

Meditointi mantraa resitoiden on yksi mietiskelymetodi. Siitä ei ole syytä puhua tässä. Visualisoinnin tavoin se on extremelaji. Se  soveltuu vain äänneoppiin perehtyneiden, hyvän ohjauksen saaneiden harjoittajien käyttöön. Joogi Jokamiehen kohdalla mantrojen toistaminen vie vain itsehypnoosiin ja konemaiseen mielen manipulointiin.

Hyvin suosittu tapa meditoida on havainnon kiinnittäminen hengitykseen. Ja siitä edelleen mihin tahansa kohteeseen. - Tosin itse en suosittele keskittymisen kohteeksi hengellisiä abstraktioita kuten  Jumala, Universumin tahto, Kaikkiallinen viisaus ja rakkaus. Super-universaaleihin, hyper-jumalaisiin käsitteisiin upottautuminen on yleensä paremminkin mielen sisustamista kuin mielentilan puhdistamista, kiintymyksestä.

Toinen tunnettu meditaatiomenetelmä on se, että ei aktiivisesti tuoteta mitään ajatuksia, vaan tarkkaillaan spontaanisti mieleen nousevia ajatelmia niihin mitenkään reagoimatta. Tästä on ainakin se hyöty, että arviointiin - hyväksymiseen ja hylkäämiseen - sitoutuneita psyykkisiä voimavaroja voidaan sijoittaa vaikkapa iloitsemisen ja luovuuden resursseihin. 

Mietiskely on siitä mainio laji, että sitä ei voi tehdä fataalisti "väärin". Intensiivinen meditaatiotekniikoiden harjoittaminen saattaa kuitenkin aiheuttaa ihmisessä esim kroonisen itsetarkkailun oireita. Tahtoessaan olla tarkkaavainen harras harjoittaja yrittää tämän tästä tarkkailla oman tarkkaavaisuutensa tilaa huomaamatta mitä tapahtuu todella, sisäisyydessä, kehossa ja maailmassa.

Itsetarkkailun hajottaa kysymys: kuka tarkkailija on? Sillä mieltä tarkastelevaa tarkkailijaa tarkkailee tarkkailija, jota tarkkailee mieltä tarkkailevaa tarkkailijaa tarkkaileva tarkkailija jne. Näin isoa palaa ei kukaan pysty haukkaamaan. Ilmaa on saatava keuhkoihin, ja sitähän saat kyllä, kuomaseni, kunhan punkeat pois illuusion alta!

Toinen vaara liittyy siihen, että meditoinnin harjoittaminen aletaan "valaistumisen" eli henkisen täyttymyksen toivossa. Jos tuplajättipotti ei, ties monennenko kierroksen jälkeen, putoa omalle spotille, pettymys pystyy olemaan musertava.

Hengityksen ja ajatuksien tarkkailu ei sinänsä ja automaattisesti aiheuta sellaista vanhan, mekaanisen mielivallan kumoamista, jota voitaisiin nimittää valaistumiseksi tai henkiseksi vapautumiseksi. Dalai Lama on harjoittanut meditaatiota lähes 80 vuotta ja hän on edistynyt henkisissä pyrkimyksissään vain piirun verran. Näin Dalai Lama kertoo Lady Gagalle youtubessa olevalla videolla.

Tietyillä mietiskelymenetelmillä on havaittu olevan stressiä vähentävä vaikutus, mutta saman voi todeta monista muistakin harrasteista (shakki, pyöräily, jooga ym). Meditaation ainutlaatuinen potentiaali ilmenee, selkenee vasta siinä kohtaa, jolloin mielen tarkkailun lisäksi mietiskelyyn sisältyy intentio tiedostaa mieli sinänsä, siis tiedostamistapahtuma, tietoisuus itsessään. Se on asia, jota emme voi eristää tarkasteltavaksi meistä "ulkopuolisena" kohteena -  Sillä tietoisuus on jotakin joka voidaan tietää ainoastaan olemalla sitä (Kaisa Puhakka). 

Tietoisuus tietoisuudesta voi olla ensin äkkinäinen, tajunnan hehkun välähdys ollessamme tarkkaavaisuuden tilassa ilman kohdetta. Välähteen vaikutuksesta energiatasomme kohoaa valtavasti ja saamme konkreettisesti tutaa tietoisuuden ja energian mystisen yhteyden ... ykseyden (?) ... Isosti merkityksellistä on se, miten mietiskelyissä saavutettu, metafyysinen tietämys laajenee päivittäisen elämän alueelle...

Näemmekö kadulla kulkiessamme pelkästään meitä ympäröivät objektit vai näemmekö objektit ja tyhjän avaruuden? 

Tiskatessamme astioita, pidämmekö tiskiharjan lisäksi mistään muusta kiinni? Emme vertaa olotilaamme johonkin toiseen olotilaan, eikä tajunta takerru mihinkään, kiinteään ajatusmuotoon ... koska otamme tilanteen sellaisenaan: satunnaisena tapahtumana avaruudessa?

Jos tiskiharjan sijasta ollaan tekemisissä elävän ihmisen kanssa, niin keskittyäkö hänen juttuihinsa vai ei keskittyä? 

Jo pelkästään kohteliaisuusaspektin takia meidän pitäisi kaikissa kohtaamisissa olla vahvasti läsnä ja suunnata jakamaton huomiomme toisen ihmisen asiaan. Asetelma ei vain ole laisinkaan yksitasoinen - hajamielisyys ja yhteen asiaan keskittyminen eivät ole ainoat vaihtoehdot - koska olemme mieltämisen jonglöörejä.

Jokainen voi istua hiljaa paikoillaan ja kokeilla esim kuinka monta kuuloaistimusta pystyy tiedostamaan yhtä aikaa. Rinnakkain. Siten ettei yksikään ääni - säännöllisesti tai epäsäännöllisesti toistuva, tai täysin satunnainen - nouse kuulokuvassa muiden yläpuolelle. Itse huomaan pystyväni seuraamaan noin kymmentä ääntä rinnakkain. Silloin keskittymiseni aste on niin korkea, että siitä seuraa eräänlainen kolmannen asteen yhteys mielen ja ympäristön välillä. Mutta ei minulle silti sellaista tunnelmaaa tule, että olisin jotenkin erityisesti läsnä "tässä ja nyt" - nykyhetkessä.

Itse asiassa ei ole olemassa mitään "nykyhetkeä", ajan palasta, jonka voisimme ikään kuin tiedostaa; johon voisimme mennä "olemaan läsnä".  Aika syöksyy mielemme mukaan, ja mielen ajassa soljuvat loogiset ajatukset, irrationaalit impulssit, haaveet, muistot, tuulentuvat tulevaisuuden ... tämä on mielen luonnollista aktiviteettia - sähkönsä se saa tyhjän mielemme säteilystä. 

Perin houkkamaista on hukkua mielenvirtaan, olla sen armoilla. Mutta typerää - ja tuloksetonta - on mielen virtauksen vastustaminenkin. Vaikka ajattelu ei olekaan korkein taito, johon ihminen pystyy, ei ajatuksetonta mielentilaa kannata elämässä ideaalina pitää.

Jos fundamentaalisti vieroksuisin ajatusaparaattia, en kirjoittaisi yhtäkään tekstiä.

Toisaalta, minulla tuskin olisi motivaatiota ja inspiraatiota  kirjuuttaa tätä epistolaa, jollen olisi meditaatiossa ylittänyt ajatteluun ja keskittymiseen perustuvia olemisen tapoja ja saapunut puhtaan havaitsemisen tilaan. 

Päihittääkseen kunnialla meditaatiossa vastaan tulevat, mielipelien konnuudet ja koukut tajunnanlaajentaja tarvitsee rohkeutta päästää irti ja taitoa ajaa ilman käsiä. Ajotaito karttuu harjoittamisen avulla ja kavereilta (henkisiltä ystäviltä = guruilta) vinkkejä kyselemällä. Rohkeus puolestaan, hmm. Jos on niin, että rohkeus nousee vilpittömästä uteliaisuudesta, ehkä se vahvistuu synkronissa tietämyksen laajenemisen kanssa. Mene ja tiedä.

     TOTUUS VALVOO YKSIN

Missä on tänään se buddhalaismunkki
joka pyhiinvaelsi Kailash-vuorelle
koko matkan pitkin pituuttaan
maahan heittäytyen?
Avaan ikkunan selälleen yöhön
ja katson.
Vihreä on hiljaa
hiljaisuus.
Juurtuminen siihen on suloista
väräjävään aineeseen hajoamista.
Mutta maisema missä tämä tapahtuu
seisoo maailman historiassa
konkreettisesti ja lujasti.
Tämä ristiriita opettaa:
muisti on mielen painovoimalaki ja
menneisyys multaa joka
on ravistettava varpaistaan jos
tahtoo olla kevyt
tyhjyyteen näkijä.

Kun hahmomme leikataan
irti historiasta
olemme alastomia taipuisia paperinukkeja.
Leikki on ammattimme.
Mieli on talo missä asumme.
Kannamme sitä selässä kuin etana.
etsiessämme paljon mainostettua
näköalapaikkaa.
Karavaanareiden takia liikenne on hidasta.
Mutta jos menee lujaa tajunnassa
tästä hitaudesta voi tehdä
taidetta
uskontoa
rituaalia.
Mitä tahansa sellaista
mikä kertoo että jotain on
todella tekeillä jossakin.

Minä tunnen tämän maan  se on iso.
Näin munkki lausui päästyään neljän vuoden
taivalluksen jälkeen perille.
Iltapäivästä lähtien maan valona
on ollut taivas jonka sinerryksen
sade on ohentanut
harhaman valkoiseksi.
Siitä missä ilmakehä loppuu
alkaa avaruus rajaton.
Ei ole enää suuntia
ylös alas eteen taakse.
Avaruus on tajunta ilman keskipistettä.
Kirjoittaa runoa tai leipoa leipää.
Tuijottaa televisiota tai jutella ihmisten kanssa.
Mikään ei riko tajuisuuden laajuutta.
Ohenna läsnäoloa hiljaisuudessa.
Katkaise virtaa.
Elämän tuska ei ole kadonnut mihinkään.
Mutta kun ei mittaa sen kokoa
on se vertailukelvoton suhteessa iloon
joka on pyöreä kuin planeetta.

Dalai Laman sairastumisen takia
rituaali Kailash-vuorella peruutettiin.
Taiten sommiteltu värikäs
hiekkamandala lakaistiin tomuksi ja
ihmiset joutuivat käymään paluumatkalle
pääpappinsa pyhiä mantroja kuulematta.
Minä en ole käynyt tänään postilaatikkoa
kauempana   siksi kai ei väsytä.
Nyt näen kukkia ja ruohoja
nukkumassa ikkunani alla.
Siitä tiedän
jokaisen on herättävä
omalta paikaltaan.
Tämä direktiivi on ehdoton.
Yksinäisyydessä näkee olemassaolon
miten se on.
Kartat kertovat vain missä on käyty
että jokainen polku
reitti on väärä.
Totuus on oivallinen ja etevä.
Se kukkii lempeästi siellä
minne yksikään tie ei vie.

Nimeni on Baba Varma.
Asun Ikuisuudessa
alivuokralaisena.

- Runo kokoelmastani Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)
'
  

                                         On ihmisiä, jotka diggaa meditoida porukassa.

                                         Tiibetissä on ollut yksi buddhalainen perinne se,
                                         että meditoidaan laatikoissa, kuten kuvassa näkyvät
                                         nunnat. On harjoittajia, jotka ovat eläneet lähes koko
                                         elämänsä mietiskelyboksissa ja sinne myös kuolleet.

Kundaliinikuumotusta ja pyhää seksiä

Tapasin gurun .... joka neuvoi opetuslapsiaan, että he voivat päästä samadhiin, kun laittavat kaiken energiansa seksikeskukseen, herättävät Kundaliinin ja saavat suurenmoisen, kosmisen orgasmin. Täyttä hölynpölyä! Onko Kundaliinista tullut noin halpaa? Tiedäthän, Intiassa voit heittää mitä tahansa läppää uskonnon nimissä.
- Aghori Vimalananda

Keho tulisi nähdä kaikkien muiden polkujen tavoin täydellisenä polkuna, joka on täyttynyt ajan moninaisista toiminnoista; se on istuin kaikelle ajan ja avaruuden liikunnolle. Näin nähtynä keho itsessään on kaikista jumalallisuuksista koostuva asia ja tämän takia sen on oltava kontemplaation ja täyttymystä tavoittavan palvonnan ja riittien kohde. Hän joka tunkeutuu kehoon saavuttaa vapautumisen.
- Abhinavagupta, Tantrāloka 


Henkisyyden ja seksuaalisuuden synteesi on nykyajassa iso, uus-uskonnollinen trendi. Mystiset opit kundaliinin olemuksesta ja potentiaalista ovat levinneet laajalti ja on paljon ihmisiä, joita kiinnostaa herätellä käärmetulta yhdynnän yhteydessä niin, että seksuaalisesta kokemisesta tulee myös uskonnollinen kokemus.

Hyvin usein pyhän seksin oppeja esitellään netissä ja muissa medioissa tantra-otsakkeen alla. Tarjolla on "tantrista" opastusta mm parisuhteen kehittämiseen, oman seksuaalisuuden ilmaisemiseen, jumalatarenergiaan ja tsakrojen puhdistamiseen.
 
Yhteistä kaikille em kaltaisia palveluja myyville elämäntapaohjastajille  on se, että aikuisten oikeesti heillä ei ole mitään tekemistä tantran kanssa. Sana "tantrinen" on termi, jonka käyttö on läpikotaisin hukassa, toteaa historioitsija David Gordon White kirjassaan Kiss of the Yogini - Tantric Sex in its South Asian Contexts:

Kuvitelkaapa vastaavasti sellainen skenaario, että joku yritteliäs intialainen alkaa pyörittää "kristillisiä seksi-seminaareja" Etelä-Aasiassa, väittäen että ne perustuvat Jeesuksen ja Maria Magdalenan salaisiin opetuksiin, jotka (1100 - ja 1200 -luvuilla Ranskassa vaikuttaneiden) albigensialaisten kautta ovat välittyneet eteenpäin...

Tantra (āgama)  tarkoittaa "kirjaa" (/"opetuslinjaa") ja tantrat ovat satoja vuosia vanhoja, etevien joogien ja joginien laatimia  kirjoituksia, joita gurujen suullinen opetus täydentää. Kirjoituksissa esitellään mantrojen, visualisoinnin ja mandaloiden käytölle rakentuvaa, ritualistista systeemiä, johon  kauhistuttavien jumalhahmojen ilmaantuminen usein liittyy ja jonka läpikäyvänä periaattena on feminiinisten jumalien miellyttäminen. Tämän systeemin lähtökohtana on käsitys, jonka mukaan ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden ja koko ilmenevän universumin välillä vallitsee fundamentaali vastaavuus ja ykseys: ihminen on pienoiskuva, mikrokosmos, maailmankaikkeudesta. 

Tantriset kultit ja niitä lähellä olevat, erilaisten naisjumaluuksien palvontaseremoniat olivat vielä 1800-luvulla esim pohjois-Intiassa hyvin yleisiä: n 40 prosenttia väestöstä harjoitti uskontoa näiden kulttien puitteissa. Vielä suositumpaa tantra on ollut Nepalissa, jossa kuningashuonekin oli vihitty tantraan. Nepalin ohella myös Bhutan ollut maa, jossa tantrisia roolipelejä on joskus voitu pelata siten, että mandalan keskellä on oikea kuningas.

Buddhalaisella ja hindulaisella tantralla on erilaiset filosofiset asetukset: Yksi monismi olettaa subjektin katoamisen, toinen saarnaa objektin katoamista (Octavio Paz). Molemmissa koulukunnissa pyritään  vastakohtien kumoamiseen tietoisuudessa.

Seksuaalisuus liittyy symbolisella tai fyysisellä tasolla tantran harjoittamiseen. Tantra ei kuitenkaan ole aistinautintojen vaalimisen tekniikka. Se ei ole kama sutraa. Rakkaus on aihe, jota tantroissa käsitellään aniharvoin. Tantrat eivät myöskään sisällä neuvoja hellimiseen ja toisen ihmisen "avoimeen kohtaamiseen".

Länkkärihindumunkki Agehananda Bharati on todennut, että yleiset käsitykset tantrasta romanttisena, lämminhenkisenä ja intohimoisena rakasteluna ovat hölynpölyä, koska tantrassa seksiakti on "raju..  manipuloiva rituaali, jossa ei mitenkään oteta huomioon siihen osallistuvia ihmisiä". 

Bharati antaa tantrasta sellaisen käsityksen, että se on
seksuaalista suorittamista ja naiset ovat miespuolisten tanrikoiden suorittamisen objekteja. Tämä kuva ei ole harmoniassa tantristen kirjoitusten kanssa, sillä tantroissa nainen on aina keskus, jumalatar, shakti - hän tekee aloitteen aktiin ja häntä palvotaan.  Tosin Mahanirvana Tantrassa opastetaan. että "shakteja" on rituaalissa kahdenlaisia: heitä, joista nautitaan (bhogya) ja heitä, joita palvotaan (pujya). Jos palvoja antaa myöten halulleen palvottavaa shaktia kohtaan, se on yhtäläinen rikos kuin yhtyminen omaan äitiin.

Tiibettiläisten naisten tantran harjoittamista tutkinut Miranda Shaw kirjoittaa kirjassaan Passionate Enlightenment - Women in Tantric Buddhism näin:

Buddhalaisen ja hindulaisen (tantran) harjoittamisen teoreettisena perusta on usko siihen, että naiset ovat jumalattarien ilmentymiä ja että naisten palvominen on omistautumisen muoto, jollaista nimenomaan feminiiniset jumalat palvojiltaan edellyttävät.

Ideaalit eivät välttämättä toteudu tässäkään traditiossa, ja Bharatin kuvaama toiminnan taso kuuluu kyllä tantran maailmaan sekin. Samoin on epäilemättä totta, että tantrisiin menoihin osallistuneista naisista monet ovat olleet prostituoituja. Tantra uhmaa uskonnollisia tabuja ja vakiintunutta, yhteiskunnallista arvojärjestystä  - kuten kastijakoa. Sen takia tantrisiin rituaaleihin on otettu mieluusti mukaan myös huoria ja muita alempiin kasteihin kuuluvia naisia.

Prostituoitujen osuutta tantrassa  - varsinkin buddhalaisessa tantrassa, vajrayānassa - on kuitenkin liioiteltu ja väärinkäsitetty useissa  tutkimuksissa. Tantra on mystinen ja monimutkainen systeemi - siksi  esoteeriseen tantra pujaan ei kellään naisella tai miehellä ole pääsyä vain sillä meriitillä, että hän on valmis seksiin: riittiin osallistujien on oltava tantraan vihittyjä harjoittajia. Myös prostituoitujen. Tantrisissa kuvioissa huorakin voi olla guru ja pyhimys. Yksi toisen Buddhan, Padmasambhavan, opettajistakin oli ammatiltaan prostituoitu.

Miranda Shawin mukaan "naiset harjoittivat (tantraa) monta vuotta, monet heistä olivat korkeasti koulutettuja ja lisäksi useat olivat valaistuneita. He tiesivät paljon, ja me voimme ottaa heistä oppia... "

Monet tiibettiläisnaiset ovat toteuttaneet tantraa oman puolisonsa kanssa, mutta tantran olemukseen ei sinänsä kuulu se, että  yhdyntämeditaatioita harjoittavan miehen ja naisen pitäisi olla toisiinsa rakastuneita. Tantriset opit tyrmäävät kiintymisen inhimillisen kanssakäymisen psykologisiin ja sosiaalisiin aspekteihin.

Kun seksuaalisia suhteita tarkastellaan länsimaisesta perspektiivistä korostetaan "tasa-arvoisuutta", jolla tarkoitetaan aivan toista asiaa kuin mitä tasa-arvoisuus Vajrayāna buddhalaisuudessa merkitsee. Siinä missä tasa-arvoisuus lännessa perustuu siihen, että kaksi osapuolta tavoittelee yhtäläistä pohjaa, Vajrayānassa mennään kaikkiaan tuolle puolen "kakseuden " tai dualisuuden.
- Dzongsar Khyentse Rinpoche

Perinteisesti joogit ovat tantran avulla pyrkineet maagisten toimien suorittamiseen ja ihmeiden - kuten kuolemattomuuden - aikaansaamiseen, mutta yhtä vähän kuin tantra on kama sutraa , se on aghorismia, tai seksuaalimagiaa. 

Siinä missä tantra määrittyy seksualisoiduksi ritualismiksi, seksuaalimagia on ritualisoitua seksiä. Esimerkiksi kuuluisa seksimagian harjoittaja Alister Crowley ei ollut tantrikko.  Hänen touhunsa oli etäällä tantrisista ympyröistä jo pelkästään sen vuoksi, että perinteisen seksin lisäksi Crowley harrasti homoseksiä.

Tantra-opetukset eivät ole sukupuolineutraaleja. Tantrisen strategian lähtökohtana ovat sukupuolten välinen vetovoima ja miehen ja naisen erilaiset, psykofyysiset ominaisuudet. Tantrassa kaikki, mineraaleista lähtien, on luokiteltu sukupuolisilla merkeillä.

Miehisyys ja naiseus ovat suhteellisia, kulttuurisidonnaisia  ja muuntuvaisia  käsitteitä, mutta miehen ja naisen keho ovat anatomisesti ja biologisesti ajasta aikaan tietyillä ominaisuuksilla varustettuja temppeleitä ja kulkuneuvoja. 

Ajatellaanpa vaginaa, sisällyksetöntä elintä. Sisällyksetön tarkoittaa tyhjää. Naisessa on hyvin perustavanlaatuinen tyhjyys, jota hän alati haluaa täyttää ja joka on kaikkein paras täyttää miehellä. Miehellä on kiinteä, vankka penis, joka on aina hakemassa tyhjyyttä, jonka se voi täyttää. Vagina on laajeneva elin; se voi muuttaa kokoaan jokaisen peniksen mukaan. Penis ei voi vaihtaa kokoaan vaginan mukaan, muista tämä, vaan se on vagina, joka tekee säädöt ja tarraa tiukasti kiinni penikseen. Aivan kuten protoni on verhottu sen ympärillä kieppuvalla "elektronipilvellä", on Shiva Shaktin ympäroimä, ja niin on myös mies tällä tavoin naisen saartama, fyysisesti ja mentaalisesti... Shiva on impulssi. Shakti on se mikä rajoittaa tätä impulssia.
- Aghori Vimalananda

Joogit, joginit, dakinit, tantrikot, kaikki valppaat, vakavat, tajuntaansa laajentaneet Dharma-tyypit ymmärtävät, että millään identiteetillä - mies, nainen, lapsi, aikuinen, amerikkalainen, suomalainen jne. - ei ole pysyvää  olemassaoloa ja ydintä. Juuri ihmisen kiintymys väliaikaisia, persoonallisia tuntemuksia ja muistoja kohtaan pitää samsaran pyörän kieppumassa. Tantra ei kuitenkaan taistele donquijotemaisesti, transsendenttisen ykseyden puolesta ilmiömaailman binäärisuutta vastaan. Tantrassa elonkehän luonnollista, kaksinapaista olemusta käytetään katapulttina hyppyyn tuolle puolen ykseyden ja kakseuden.

Näin kuuluisa, 1000-luvulla elänyt, naispuolinen tantraopettaja Niguma kuvaa kundaliinin heräämistä ja kahden tantrikon yhteistä siirtymää puhtaaseen maahan, tajunnan alkuperäiseen, puhdasta valoa säteilevää tilaan:

Kun salainen (seksuaalisen yhdistymisen) uhrilahja on annettu
ja (valaistuneen tietoisuuden) luonnollinen uhraus  tehty,
tuottaa jumalallisen parin liitto
valkoista eliksiiriä, jossa on punertava hehku.
Virtaus siirtyy kruunuun harjoittajan omassa päässä.
Neljä (jumalatarta) Pyörän päällä
yhdistyvät heidän khatvangas´iensa [miestä symbolisoivia sauvoja] kanssa.
Eliksiirin virtaukset soljuvat ulos heidän salaisista paikoistaan
ja tulevat yhteen (meditoijan) kruunussa.
Valuvat alas neljään paikkaan (pää, kurkku, sydän, ja napa)
ja puhdistavat esteet valaistumisen tieltä.

Yksi harvoista säilyneistä, tiibettiläisten naisten kirjoittamista tantroista, Vyaktabhiiviinugata-tattvasiddhi, alkaa juhlallisella julistuksella sukupuolisten ilmentymien, sekä mies- että naispuolisten, merkityksellisyydestä. Tantran kirjoittaja, jogini Sahajayoginicinta, vakuuttaa, että sukupuolisuus on olennainen tekijä valaistumisen polulla,  sillä ekstaasia ei voi erottaa kehosta, eikä kehoa sukupuolesta.

Tantran kantavaksi ideaksi ja motiiviksi nimetään usein maskuliniisen ja feminiinisyyden, vajran ja mandalan, transsendenttinen ykseys. Tarkkaan ottaen näin ei välttämättä ole. Parempi olisi ehkä puhua kahden sukupuolen ilmentämien/symbolisoimien ominaisuuksien - viisauden ja rakkauden, tiedon ja taidon, siunauksen ja tyhjyyden ... - integraatiosta, joka ei ole yhteen sulautumista, tai androgynismiä, vaan tiettyjen suureiden ja laatujen esteetöntä, valaistuneen tajunnan, ei-dualistisella tasolla toteutuvaa yhteistoimintaa...

Vajrayānassa tantrista, intiimillä tasolla toteuttettavaa yhteistoimitusta nimitetään kirnuamiseksi. Mies ja nainen kirnuavat itsestään ja partneristaan pintaan puhdasta tietoisuuden kultaa. Ideaali buddhalaisessa tantrassa on se, että tantrikat luopuvat seksuaalisen mielihyvän tavoittelusta ja ymmärtävät meditaation valossa, että kaikki - niin siunaus kuin intohimo -  on vailla kiinteitä, sisäsyntyisiä ominaisuuksia: että kaikki ilmiöt ovat perimmiltään tyhjiä.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta tantran harjoittaminen ei vaadi sitä, että sinulla on kumppani, jonka kanssa voit olla sukupuoliyhteydessä. Tantrisia harjoituksia tehdään paljolti yksin.  Siten homot voivat ainakin teoriassa lähestyä tantraa filosofisella tasolla ja meditaatiossa. Vaikea vain on uskoa, että tantrisista viisauksista ja visioista - joissa seksuaalinen prosessi on aina vertauskuva henkiselle prosessille - voisi olla isommin iloa muille kuin heteroille.  

Sillä jos homojen tavoin on vieraantunut koko kosmoksen läpäisevästä, polaarisesta toimintaprinsiipistä - jota kahden sukupuolen välinen dynamiikka ilmentää - miten silloin on mitenkään mahdollista eläytyä tantran ilmentämään elämänymmärrykseen?

Tantrassa Shiva ja Shakti, tai Heruka ja Vajrayogini, mielletään yhtenä, hahmona. Shiva ja Shakti elävät ikuisesssa, keskeytymättömän yhdynnän näytelmässä. Huomionarvoista on se, että lapsi ei ole heidän symbioosinsa hedelmä. Shivalla ja puolisollaan Parvatilla (Shakti) on kyllä lapsia, mutta ne eivät ole syntyneet jumalduon seksuaalisten kohtaamisten tuloksena, ja hyvin harvoin kukaan jumalatar näyttäytyy hinduikoneissa äidillisissä puuhissa. Vastaavasti: vaikka Krishna-jumalalla on vaimo, lentää hän linga tanassa kukasta kukkaan...

Tantrat eivät ole parisuhdeoppaita, eikä niistä löydy esikuvallista tasoa miehen ja naisen liitolle perheen muodostamisen tarkoituksessa. Silti tantra käsittää koko elämäntapahtuman. Tantrassa on mietiskelyä 

1, "Ruumiiden polttohautauspaikalla" keskellä yötä savuavien ruumiinosien ympäröimänä.
2, Yksin tai "kuusitoista vuotiaan tytön kanssa, jolla on mantelinmuotoiset silmät".
3, Eristyneenä metsässä tai vuorenhuipulla "syvimmässä yksinäisyydessä".
4, Perhe-elämässä: tähän meidän on suurimmalta osin kaikkien syvennyttävä, tulkitsemme sitä arkipäivän elämäksi (elän sitä joogin korkeammalla tarkkaavaisuudella) kaikkine vastakohtineen, myös elämäksi ashramissa.
Mestari kykenee näyttämään sinulle perustavat inhimilliset ongelmasi mikäli olet tarpeeksi vahva pysyäksesi mukana, ettei käy niin, että pakenet häntä koipien välissä silloin, kun olet kasvotusten joka päiväisessä tilanteessa jonkin perustavan voiman kanssa. Tantriset kohtaamiset tapahtuvat arkipäivässäsi, kotona, työssä, tässä ja nyt.
- Swami Janakananda Saraswati

Tantra tarkoittaa kirjaa, mutta sitä ei voi täydesti ymmärtää ja omaksua kirjoja lukemalla. Tantraa on mahdollista opiskella vain joogan esoteerisiin taajuuksiin initioidun mestarin opastamana. Siten ensimmäinen askel tantran tiellä on aloittaa valmistautuminen tantrika gurun kohtaamiseen - vuoden, kymmenen tai sadan vuoden kuluttua, milloin ikinä se sallimuksen oikusta tapahtuukaan ...  

Jos haluaa käyttää sukupuolielämää sādhana´na, henkisenä harjoituksena, se ei onnistu mikäli ylläpitää eroottisia mielikuvia ja elää seksuaalisten halujen vallassa. Siksi  Aghori Vimalananda - tohtori Robert E. Svobodan mentori, josta Svoboda on kirjoittanut kolme kirjaa  - neuvoo tantra gurun kohtaamista odottavia aloittelijoita viskaamaan seksin kokonaan pois elämästään!

Rakastavaisten spontaani, seksuaalinen kontaktointi ei kuulu tantraan. Sitä ei pidä harrastaa lainkaan, jos tahtoo erikoistua kundaliinin aktivoimiseen ja hyödyntämiseen seksuaalisessa meditaatiossa. Itsekeskeisen nautinnonhalun ja himokkuuden on haihduttava kokonaan - vasta sitten joogilla on todellista kapasiteettia ryhtyä opiskelemaan seksuaalista sādhanaa. Vimalanandan vinkki tantrasta kiinnostuneille pariskunnille onkin, se että heidän kannattaa opetella suhtautumaan toisiinsa ikään kuin he olisivat Äiti ja poika.

  Yllä oleva kuvaa on käytetty Robert E. Svobodan kirjan Aghora I etu- ja takakannessa. Kirja kertoo Aghori Vimalanandasta, eksentrisestä ayurvedan tuntijasta ja joogista. Aghori Vimalananda ei ollut tantrikko eikä (tekaistusta) nimestään huolimatta varsinaisesti aghorakaan, mutta hänellä oli kyllä kokemusta aghorien riiteistä, kuten meditoinnista kuolleen tytön alastoman ruumiin päällä ja ihmislihan syömisestä.

 
UMMAGUMMASSA aikaisemmin julkaistuja, tantraan liittyviä artikkeleita:
Tantrika Yeshe Tsogyalin joukkoraiskaus
Ensimmäinen ja Toinen Buddha keskitiellä
 Kumpi on tantra oikea - vasemman käden vai oikean?
 Jumalan fallos Jumalattaren vaginassa

Oliko Buddha buddhisti, Muhammad muslimi, Jeesus kristitty?

Antakaa sadan kukan kukkia ja sadan koulukunnan kilpailla.
puhemies Mao-tse-tung, 1956

"Buddha ei ollut buddhalainen, Muhammad ei ollut muslimi, Jeesus ei ollut kristitty ... heidän kaikkien uskonto oli rakkaus". Tähän, vaihtelevilla kuvituksilla varustettuun tiedonantoon törmään sos-mediassa usein. Se edustaa käsittääkseni erittäin korkeaa filosofisen höpsismin astetta.

Siddhārtha Gautama (Buddha) oli veedisen kulttuurin kasvatti. Gautaman otettua hatkat ylellisestä hovielämästä hänen ensimmäisenä mentorinaan toimi askeettijoogi Ārāḷa Kālāmaa, joka opetti dualistista sāṃkhya-filosofiaa. Heräämisensä jälkeen Gautamasta tuli Buddha ja hän ryhtyi levittämään omaa, ei-teististä dharmaansa.

Totta varmaan on, ettei G Buddha itse koskaan itseään "buddhalaiseksi" määritellyt. Buddhahan ei uskonut ylipäätään mihinkään pysyvään identtiteettiin. Tämä on kuitenkin po paradigmaa analysoitaessa epäoleellista, koska oman uskontokunnan, sanghan, Buddha joka tapauksessa ensimmäisten opetuslastensa kera perusti.

Rakkaus ja myötätunto ovat tärkeitä kriteereitä ja laatuja buddhalaisuudessa. Eivät ne silti Buddhan opin kärkenä työnny sutrista silmiin. Buddhismissa rakastava myötätunto sisältyy valaistumisen ihanteeseen ja pyrintöihin. "Buddhan uskonto" on pyrkimystä valaistumiseen, joka tarkoittaa tiivistetysti ilmaistuna kaikkien ajatusmuotojen ja ilmiöiden perimmäisen tyhjyyden suoraa näkemistä ja elämänjanon sammumista.

Islamin perustajan, Muhammadin, kelat kiersivät huomattavasti kapeampaa kehää kuin Siddhārtha Gautamalla. Onhan Muhammadin aloittamassa uskonnossa minättömyyden ja tyhjyyden tiedostamisen sijaan keskeistä personaallisten minuuksien tai, sielujen, kuoleman jälkeinen hyvinvointi (paratiisissa), jonne pääsyn ehtona on Koraanin lakien noudattaminen.

Rakkauden merkitystä inhimillisessä elämässä Muhammad ei tietääkseni kiistänyt, mutta kyllä hänen oppinsa ydin on aivan selkeästi väite:  "Jumala on yksi".  Olihan se Muhammadin ensimmäinen ilmoitus ihmisille hänen  profeetaksi alettuaan. Mekkan kaupungista hävitettiin profeetan käskystä mekkalaisten palvomien jumalien patsaat ja monet sotaretket Muhammadin käskystä tehtiin vääräuskoisia heimoja vastaan.

Koska sana "islam" tarkoittaa alistumista (Allahille) ja koska islamin uskonnon harjoittajia sanotaan muslimeiksi, voidaan täysin perustellusti sanoa, että Allahin käskyille alistunut Muhammad oli uskonnoltaan muslimi.

Sekä Buddhan että Muhammadin elämäntarinassa on runsaasti mytologisia ja sepitteellisiä aineksia. Ilmeistä kuitenkin on, että molemmat henkilöt ovat olleet olemassa. Toisin on Jeesuksen laita. Todennäköisesti  kristillinen Jeesus-kultti on syntynyt moniin eri henkilöihin liittyvistä anekdooteista ja legendoista. 

Jeesuksen historiallisella aspektilla ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole merkitystä. Sillä puhuttaessa Jeesuksesta tarkoitetaan Uuden testamentin tarinoiden päähenkilöä. Hän ei tietenkään ollut kristitty, vaan juutalaisen uskonnon harjoittaja. Tätä uskontoa Jeesus ei Raamatun mukaan tullut kumoamaan, vaan täydentämään. Ja tässä kohtaa voitaisiin ajatella, että "rakkaus" on tämä täydentävä elementti. Onhan juutalaisuus - kuten islamkin - perin juurin lain ja oikeuden uskonto. 

Vuorisaarnassa Jeesus kehoittaa ihmisiä rakastamaan vihollisiaan ja motivoi heitä tähän lupauksella, että näin tehdessään ihminen lunastaa itselleen paikan "Isän lapsena" taivasten valtakunnassa. Lähimmäisenrakkaus ei siis omaa täyttä itseisarvoa, vaan se on keino, jonka avulla ihminen todistaa rakastavansa nöyrästi Herra Jumalaa ja alistuvansa hänen määräyksiinsä.

Vuorisaarna  - kuten Jeesuksen puheet yleensäkin -  sisältää monia yhteensopivuusongelmia. Heikohkosti rajattoman rakkauden julistuksen kanssa ruuvautuu samoille kierteille esim Jeesuksen hetkeä aikaisemmin sinkauttama sutkaus: se joka ottaa vaimokseen hyljätyn naisen tekee huorin (- ja huorin tekeminenhän ei ole paras mahdollinen aktio sielun pelastumisen kannalta...).

Vuorisaarnan performoituaan Jeesus kutsuu oman tiimiinsä koolle ja tekee heille tiettäväksi, että on yksi, aikaisemmin kansalle kerrottua rakkausjulistusta merkityksellisempi asia: "... jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä."

Erityisen johdonmukaisesti Jeesus ei muutenkaan Uudessa testamentissa rakkauden apostolina häärää. Hän ajaa demonit ihmisestä sikoihin, häätää raivoisasti ruoskaa heiluttaen oman elinkeinonsa harjoittajia temppelistä, ruokkii ihmisiä (hedelmien tai kasvisten sijasta) kalan lihalla (Mooseksen jumala sen sijaan lähettii Israelin heimoille mannaa taivaasta ravinnoksi) jne.

Toistuvasti Uudessa testamentissa tulee julki Jeesuksen ylenkatse  fariseuksia ja "kirjanoppineita" kohtaan. Jeesus ei tunnu rakastavan näitä vihollisiaan, vaan laittaa heitä niin ankarasti alta lipan, että nykyaikana hänet mielipiteidensä takia bannattaisiin äkkiä universaalin rakkauden ja keskinäisen hyvyyden internet-ryhmistä.

Jeesus kritisoi kirjanoppineita, mutta hänen palvojilleen kirja - Pyhä Raamattu - on kaikki kaikessa. Raamattu on jumalan tahdon ilmoitusta. Näin ajattelevat muslimitkin omasta raamatustaan. Buddhalaisuudessa pyhät kirjoitukset eivät ole pyhiä samasta syystä kuin Aabrahamin traditiossa, johon kristinusko, juutalaisuus ja islam kuuluvat:

Totuutta ei ole tallennettu minnekään siinä mielessä kuin luterilaisten piirissä saatetaan sanoa Raamatusta, että totuus on siihen tallennettu. Buddhalainen perinne ei sisällä talletettua totuutta, joka olisi paljastettu uskollisille kuulijajoukoille ja jota välitettäisiin eteenpäin sukupolvesta sukupolveen ... Buddhalaisuus ei ole tässä mielessä "ilmoitususkonto". Siihen sisältyy ilmoitus siinä mielessä, että kaikki tieto on eräänlaista ilmoitusta. Ei kuitenkaan ole jotain tiettyä asiaa, joka ilmotettaisiin ja välitettäisiin muuttumattomana eteenpäin.
- Sangharakshita: Timanttisutra ja buddhalainen viisauden perinne.

Rakkaus-universalistien mielestä kaikki uskontojen "pyhät kirjat" ovat syntyneet korkeimman tahon vaikutuksesta ja niistä löytyy yhteneväiset totuudet. Yhtä hyvin voisi väittää, että kaikkiin maailmassa kirjoitettuihin kirjoihin on piilotettu jumalallinen tieto... Minun on näet vaikea käsittää, miten pyhiä piblioita tosi tarkoituksella tutkiessaan voi olla havaitsematta, että Muhammad, Raamatun Jeesus ja Buddha tarjosivat jokainen hyvin omanlaisiaan ratkaisumalleja olemassaolon peruskysymyksiin. 

Kolmikon näkemykset yhdeksi, rakkauden uskonnoksi vääntävää mallinnosta puoltavat ihmiset eivät ole yleensä sitoutuneet
islamiin, buddhalaisuuteen eivätkä kristinuskoon - vaan RAKKAUTEEN. Tarkemmin sanottuna: heidän omaan, ehdollistuneeseen käsitykseensä kaikkiallisesta rakkaudesta.

Jos ihmiselle usko universaaliin rakkauteen on keskeinen asia elämässä, niin epäilemättä tämä usko saa lisää lujuutta, jos vielä uskoo, että kaikki suurten uskontojen perustajat ja muut pyhät valopäät pitivät/pitävät rakastavaa mielenlaatua tai "jumalaista rakkautta" oman opetuksensa ytimenä. Ymmärettävästi on houkuttelevaa lukita mielensä tälläiseen ideologiseen kaksoissidokseen, mutta kenen mestaruussarjan valonkantajan oppiin kuuluu lankeaminen helppouden houkutuksiin?