Puhuttiin kaverin kanssa taas kerran Intiasta. Sain kuulla, että kaiffani intialaisen ystäväperheen rouva ei ikinä syö kotinsa ulkopuolella valmistettua ruokaa. Syy tähän on tietysti pyrkimys puhtauteen. Pelkästään hygieniasta ei liene kuitenkaan kyse, vaan uskoakseni myös siitä, että rouva kokkaa itse, koska ei halua ruokaansa itselleen vieraita värähteitä.
Meihinhän virtaa vaikutteita ulkomaailmasta paitsi aistien kautta, niin lisäksi kaiken sen välityksellä mitä syömme. Maailmankaikkeus on valtaisa informaatioverkosto ja ihminen kun on mikrokosmos, niin se tarkoittaa sitä, että ihmisen psykofyysinen kokonaisuus on omanlaisensa informaatiosysteemi. Siksi jokaisen on hyvinkin järkevää tarkata, millä värähtelytaajuuksilla operoi se informaatio, joka ruoan muodossa nielaistaan sisäiseen maailmaan. Raaka-aineiden ohella syömisten informaatio-olemukseen vaikuttaa aterian valmistustapa ja kokkaajan olemus & impulssit.
Joka kerta syödessäsi jotain, sinä tietämättäsi otat sisääsi kaikenlaisia vibraatioita, kaikenlaisia shakteja, jotkut niistä saattavat aiheuttaa systeemissäsi epätasapainoa.
... On parempi syödä kotiruokaa kuin käydä ravintolassa syömässä: ravintolakokki on palkkarenki, joka ei välitä vähääkään sinun terveydestäsi. Jos hän on huonon palkan takia vihainen pomolleen, niin eihän kukaan tiedä mitä hän mahtaa ruokaasi lisätä!
Aghori Vimalananda kirjassa Robert E. Svoboda - Aghora II: Kundalini.
Jamaikalainen Rastatohtori Bongo Hue - joka adoptoi minut pojakseen v 2005 - ja hänen huonekuntansa kasvattavat itse suuren osan käyttämästään ravinnosta, mutta joitain raaka-aineita hankitaan tutuilta maajusseilta. Eräältä dreadilta Rastatohtori osti monta vuotta persiljaa - kunnes sai kuulla, että mies käy hautajaisissa. Persiljabisneksille tuli stoppi, sillä rasta ei halua edes välillisesti olla tekemisissä kuolleiden, mätänevien ruumiiden kanssa. (Ei muuten korkein pappikaan saa Mooseksen lain mukaan lähestyä ruumista.)
Rastaruoka - ital food - on suolatonta vegaaniruokaa. Haavoittuneiden tai muuten heikossa hapessa olevien ihmisten tekemää evästä ei oteta vastaan, eikä nainen voi valmistaa rastamiehelle ruokaa kuukautisperiodinsa (flowering) aikana (tai nukkua miehen kanssa samassa huoneessa, osallistua rituaaleihin jne). Kuukautisperiodi on naisten omaan maailmaan kuuluva erikoistila, puhdistava prosessi, ja nainen on silloin mystisten, miehen kannalta jopa vaarallisten energioiden vaikutuksen alaisena.
Rasta livity´ä vastaava kuukautiskäytäntö on vallinnut ja yhä vallitsee monien uskontojen, heimokulttuurien ja maagisten järjestelmien piirissä. Yhtenä esimerkkinä lakota-intiaanit, joiden Sun Dance -rituaaliin naiset eivät voi verenvuodon tilassa osallistua. Nepalissa naisten eristäytyminen periodinsa ajaksi omasta perheestään on täysin tavallinen tapa. Silti nepalilaiset ystäväni ovat pari kertaa hämmentyneet, kun - varovaisuussyistä - olen ilmoittanut jättäväni aterian sen suolattomuudesta huolimatta väliin, koska nähdäkseni keittiössä on häärännyt "liian monta naista". (Ayurvedaa harjoittava tohtori Svoboba sanoo yhdessä videossaan, että naisille oli annettava mahdollisuus olla pois töistä periodinsa aikana, jotta he voisivat rauhassa keskittyä prosessiin.)
Suolasta Rastatohtori on tokaissut, että se pilaa jumalaisen makuaistin. Lisäksi suolankäyttö rikkoo sen holistisen harmonian, johon ital (totaalinen, vitaali) dietti perustuu. Ital ruoka näet koostuu yksinomaan maan antimista: kasviksista, siemenistä, pavuista, yrteistä ja hedelmistä - ja suolahan ei kasva puissa tai pensaissa. Suola kuuluu eri elementtiin kuin kasvikset ja hedelmät (samoin kuin ei-kasvikuntaan kuuluvat sienet). Hunajaa italisti ei käytä, koska mehiläiset oksentavat siihen (Bongo H).
Elinvoiman ja terveyden ylläpitämisen ohella ital dietissä on kysymys ns "ritualistisesta puhtaudesta". Ritualistista puhtautta ei määritellä bakteerien määrää laskemalla, vaan semioottisen analyysin avulla symbolistisella tasolla. Pyhyys on eheyttä ja siksi pyhän piirin ei voida ottaa sen muun sisällön kanssa ristiriidassa olevia asioita tai olioita. Lika on ainetta väärässä paikassa - näin määrittää muinaisen käsityksen epäpyhästä tunnettu antropologi Mary Douglas.
Mooseksen kirjoihin sisältyy pitkiä luetteloita iljettävyyksistä, joita Israelin kansan ei pidä syödä. Sellaisia ovat mm mitkä tahansa eläimet, joilla on etu-ja takakäpälät, mutta jotka etenevät nelijalkaisten tavoin kaikilla neljällä raajallaan. Mooseksen säännösten taustalla on näkemys, jonka mukaan likaisia, epäpyhiä, ovat sellaiset oliot, jotka eivät ole varustettu omalle elementilleen - maa, vedet, taivaankansi - tyypillisellä liikkumatavalla.
Ruokaan liittyvät säännöt ovat olleet merkkejä,
... jotka joka käänteessä kehottavat Jumalan jakamattomuuden, puhtauden ja täydellisyyden mietiskelyyn. Välttämissääntöjen myötä pyhyys sai fyysisen ilmiasun aina kun eläimiin törmättiin tai niiden lihaa syötiin. Ruokaan liittyvien sääntöjen noudattaminen on näin ollut merkityksellinen osa tunnustamisen ja palvonnan tärkeää liturgiaa, joka huipentui uhraamiseen temppelissä.
Mary Douglas - Puhtaus ja vaara
Ritualistisen puhtauden harjoittaminen on ollut tärkeällä sijalla kaikissa vanhoissa heimokulttuureissa Douglasin mielestä tälläistä elämäntapaa ei ole syytä ylenkatsoa ja pitää sitä osoituksena alkuperäiskansojen hölmöydestä. Nykyaikainen ihminenkin noudattaa tiedostamattaan tietynlaista rituaalista puhtautta: hän pesee, putsaa, hankaa, eristää ja desinfioi yhtä sun toista myös tilanteissa ja olosuhteissa, joissa saastaisuus ei ole hänelle minkäänlainen uhka:
Omat käytänteemme perustuvat kiinteästi hygieniaan, kun "muiden" käytänteet ovat symbolisia: me nitistämme bakteereja, "muut" pitävät henkiä loitolla. Vastakkaisuus näyttää ilmeiseltä. Kuitenkin "osa" muiden rituaaleista muistuttaa hämmästyttävästi omaa puhtaudenpitoamme.
... Lika on suhteellista: kengät eivät itsessään ole likaiset, mutta on likaista nostaa ne ruokapöydälle; ruoka ei itsessään ole likaista, mutta keittoastiat makuuhuoneessa tai ruokatahrat vaatteissa ovat likaisia ... Mary Douglas
Alkaessani kasvissyöjäksi vuonna 1976 oli yhtenä vaikuttimenani se, että en halunnut osallistua mihinkään tappamisjärjestelmään. Extra draivia vegelinjalleni antoi se kun vähitellen aloin tajuta puhtaan ravinnon ja puhtaiden aistimusten ja ajatusherätteiden välistä suhdetta.
Opasteita vegetarismiin oli 70-luvun puolivälissä niukalti tarjolla, mutta toisaalta, juuri silloin Georges Ohsawan (1893 - 1966) makrobiotiikka oli Suomessakin tietyissä piireissä käsittelyn alla ja 1976 julkaistiin suomeksi Ilse Clausnitzerin kirjanen Makrobioottinen opas - tienviitta terveyteen. Näin ollen minusta tuntui luontevalta ryhtyä perehtymään makrobiotiikkaan.
Makrobiotiikka ei tarkkaan ottaen ole dietti, vaan yin-yang -filosofiaa ilmentävä, läheistä sukua buddhismille ja taolaisuudelle oleva maailmankatsomus. Sen ideana on laajentaa tietoisuutta universumin järjestyksestä ja ohjata ihmisiä harmoniaan jumalaisten prinsiippien kanssa.
[Makrobiotiikassa]... on kyse meidän omasta henkilökohtaisesta pyrkimyksestämme muuttaa veremme ja elinnesteittemme laatua, ja näin kohentaa kehon ja kaikkien miljardien solujen tilaa sekä kehittää ruumimme terveyttä, mielemme selkeyttä ja henkistä tietoisuuttamme.
Michio Kushi - Makrobiotiikka: terveyden, onnen ja rauhan tie
Makrobiotiikka ei yksioikoisesti kiellä minkään elintarvikkeen käyttöä. Eettisistä syistä lihan syömistä kuitenkin vältetään - ja myös siksi, että liha on liian voimakkaasti yang. Maito on hyväksi vasikan aivoille, ei ihmiselle. Tämän takia makrobiotiikassa suhtaudutaan maitotuotteiden käyttöön hyvin torjuvasti, paremmin sulatetaan (hedelmöittyneiden luomu) kananmunien kohtuukäyttö. Ohsawa oli kova tupakkamies, mutta kaljan hän laittoi pannaan epäonnistuttuaan yrityksessä valmistaa "makrobioottista olutta".
Puhtaimmillaan makrobioottinen dietti on viljoista - niissä yin & yang ovat tasapainossa - siemenistä, pavuista, juureksista ja vihanneksista koostuva ruokavalio. Makrobiotikko Michio Kushin mukaan muinaiset etiopialaiset ja Raamatun patriarkat, kuten Abraham ja muut pitkäikäiset ihmiset söivät tälläistä ravintoa ja siksi heitä nimitettiin kunnioittavasti makrobiotikoiksi.
Laajenevassa spiraalissa (henkistyminen) seuraavat toisiaan:
Hippokrates, Hufeland, Sagen Ishizuka ja George(s) Ohsawa.
Kuva Michio Kushin kirjasta Makrobiotiikka - terveyden, onnen ja rauhan tie.
Makrobiotiikassakin olennainen tekijä ruoanlaiton onnistumisen kannalta on kokkaajan psykofyysinen tila. Ohsawan vaimo, Lima Ohsawa kertoo keittokirjassaan The Art of Just Cooking siitä, miten hän monta vuotta valmisti parhaan kykynsä mukaan miehelleen särvintä ja kerrasta toiseen Ohsawan kommentti oli: "Ei." Mutta sitten kävi niin, että eräänä päivänä Lima Ohsawa koki keittiössään ylimaallisen harmonian tilan ja tunsi näkevänsä välähdyksen universumin laista. Silloin valmistuneen aterian äärellä Georges Ohsawa viimein sanoi: "Kyllä." (Minä olin graduoinut ja olin sen jälkeen totaalisesti toisenlainen persoona - L. Ohsawa)
Makrobiotiikka on sukua intialaiselle, ayurvediselle lääketieteelle ja Intiassa yleisen käsityksen mukaan makrobiotiikka on lähtöisin ayurvedisistä viisauksista. Periopetus makrobiotiikassa ja ayurvediassa onkin yhteneväinen: tunne itsesi! - ja ravitse itseäsi ravinnolla, joka sopii sinun tyyppiselle ihmiselle. Suuria eroavaisuuksiakin suuntausten välillä kuitenkin on, kuten suhtautuminen maitotuotteisiin.
Ayurvedalla on läheinen yhteys joogaan ja tantraan. Ayurvedaan perehtyneet joogit kaihtavat yleensä sipulia, koska sen syömisellä on seksuaalista halua stimuloiva vaikutus. Toisaalta, luultavasti hyvin harvassa ovat nykyisin sellaiset tantrikat, jotka nauttivat joogien perinteisiä herkkuja: arsenikkia, rikkiä ja elohopeaa (tiibettiläislääkäreiden pillereistä tosin löytyy edelleenkin elohopeaa, kuten Suomessa uutisoitiin Dalai Laman ensimmäisen Suomen vierailun jälkeen, kun oli analysoitu muutamien ihmisten Dalain lääkäreiltä saamia lääkkeitä).
Makrobiotiikka, ayurveda ja ital livity antavat hyvinkin jyrkästi toisistaan poikkeavia ruokavaliosuosituksia, mutta jokainen niistä tarjoaa pätevästi perustellun, yhtenäisen järjestelmän suositustensa perusteeksi. Vision universaalista järjestyksestä. Kaiken läpäisevän energiaopin. Yksikään näistä koulukunnista ei välttämättä ole "oikeassa" suhteessa toisiin traditoihin, mutta kaikki ne ovat oikeassa, jos niitä verrataan siihen mekaaniseen ja pirstoutuneeseen elämäntapaan, sekavuuteen, jota sekaruoka ravitsee. Sillä sekavuus on erillisyyttä ja tietämättömyyttä puhtaasta eli, pyhästä elämäntasosta.
Makrobiotiikot, italistit ja joogit ymmärtävät, että ruoan ravintoarvo riippuu pääasiassa sen ... sähkömagneettisen värähtelyn laadusta eikä sen aineellisista ominaisuuksista, kuten kaloreista, valkuaisaineista, vitamiineista, kivennäisaineista tai vastaavista ravintotekijöistä (Kushi). Yhdistävä tekijä on myös käsitys siitä, että puhdas ravinto katalysoi puhtaita ajatuksia.
Viralliseen ruokaympyrään tuijottamalla ei ikinä pääse jyvälle siitä millä dynamiikalla maailmankaikkeusmandala jyllää ja miten puhtaasti ja tiivisti me pystymme olemaan kaikkeustapahtumassa mukana mikrotasolla. Siksi makrobiotiikan ja ayurvedan kaltaiseen, holistiseen energiaoppiin perehtyminen on elintärkeä asia meille, valoilmiöille.
Bunny Wailer keittiössä Tukholmassa
Intia, photo: Kosmos
Jamaika, photo:Kosmos
Meihinhän virtaa vaikutteita ulkomaailmasta paitsi aistien kautta, niin lisäksi kaiken sen välityksellä mitä syömme. Maailmankaikkeus on valtaisa informaatioverkosto ja ihminen kun on mikrokosmos, niin se tarkoittaa sitä, että ihmisen psykofyysinen kokonaisuus on omanlaisensa informaatiosysteemi. Siksi jokaisen on hyvinkin järkevää tarkata, millä värähtelytaajuuksilla operoi se informaatio, joka ruoan muodossa nielaistaan sisäiseen maailmaan. Raaka-aineiden ohella syömisten informaatio-olemukseen vaikuttaa aterian valmistustapa ja kokkaajan olemus & impulssit.
Joka kerta syödessäsi jotain, sinä tietämättäsi otat sisääsi kaikenlaisia vibraatioita, kaikenlaisia shakteja, jotkut niistä saattavat aiheuttaa systeemissäsi epätasapainoa.
... On parempi syödä kotiruokaa kuin käydä ravintolassa syömässä: ravintolakokki on palkkarenki, joka ei välitä vähääkään sinun terveydestäsi. Jos hän on huonon palkan takia vihainen pomolleen, niin eihän kukaan tiedä mitä hän mahtaa ruokaasi lisätä!
Aghori Vimalananda kirjassa Robert E. Svoboda - Aghora II: Kundalini.
Jamaikalainen Rastatohtori Bongo Hue - joka adoptoi minut pojakseen v 2005 - ja hänen huonekuntansa kasvattavat itse suuren osan käyttämästään ravinnosta, mutta joitain raaka-aineita hankitaan tutuilta maajusseilta. Eräältä dreadilta Rastatohtori osti monta vuotta persiljaa - kunnes sai kuulla, että mies käy hautajaisissa. Persiljabisneksille tuli stoppi, sillä rasta ei halua edes välillisesti olla tekemisissä kuolleiden, mätänevien ruumiiden kanssa. (Ei muuten korkein pappikaan saa Mooseksen lain mukaan lähestyä ruumista.)
Rastaruoka - ital food - on suolatonta vegaaniruokaa. Haavoittuneiden tai muuten heikossa hapessa olevien ihmisten tekemää evästä ei oteta vastaan, eikä nainen voi valmistaa rastamiehelle ruokaa kuukautisperiodinsa (flowering) aikana (tai nukkua miehen kanssa samassa huoneessa, osallistua rituaaleihin jne). Kuukautisperiodi on naisten omaan maailmaan kuuluva erikoistila, puhdistava prosessi, ja nainen on silloin mystisten, miehen kannalta jopa vaarallisten energioiden vaikutuksen alaisena.
Rasta livity´ä vastaava kuukautiskäytäntö on vallinnut ja yhä vallitsee monien uskontojen, heimokulttuurien ja maagisten järjestelmien piirissä. Yhtenä esimerkkinä lakota-intiaanit, joiden Sun Dance -rituaaliin naiset eivät voi verenvuodon tilassa osallistua. Nepalissa naisten eristäytyminen periodinsa ajaksi omasta perheestään on täysin tavallinen tapa. Silti nepalilaiset ystäväni ovat pari kertaa hämmentyneet, kun - varovaisuussyistä - olen ilmoittanut jättäväni aterian sen suolattomuudesta huolimatta väliin, koska nähdäkseni keittiössä on häärännyt "liian monta naista". (Ayurvedaa harjoittava tohtori Svoboba sanoo yhdessä videossaan, että naisille oli annettava mahdollisuus olla pois töistä periodinsa aikana, jotta he voisivat rauhassa keskittyä prosessiin.)
Suolasta Rastatohtori on tokaissut, että se pilaa jumalaisen makuaistin. Lisäksi suolankäyttö rikkoo sen holistisen harmonian, johon ital (totaalinen, vitaali) dietti perustuu. Ital ruoka näet koostuu yksinomaan maan antimista: kasviksista, siemenistä, pavuista, yrteistä ja hedelmistä - ja suolahan ei kasva puissa tai pensaissa. Suola kuuluu eri elementtiin kuin kasvikset ja hedelmät (samoin kuin ei-kasvikuntaan kuuluvat sienet). Hunajaa italisti ei käytä, koska mehiläiset oksentavat siihen (Bongo H).
Elinvoiman ja terveyden ylläpitämisen ohella ital dietissä on kysymys ns "ritualistisesta puhtaudesta". Ritualistista puhtautta ei määritellä bakteerien määrää laskemalla, vaan semioottisen analyysin avulla symbolistisella tasolla. Pyhyys on eheyttä ja siksi pyhän piirin ei voida ottaa sen muun sisällön kanssa ristiriidassa olevia asioita tai olioita. Lika on ainetta väärässä paikassa - näin määrittää muinaisen käsityksen epäpyhästä tunnettu antropologi Mary Douglas.
Mooseksen kirjoihin sisältyy pitkiä luetteloita iljettävyyksistä, joita Israelin kansan ei pidä syödä. Sellaisia ovat mm mitkä tahansa eläimet, joilla on etu-ja takakäpälät, mutta jotka etenevät nelijalkaisten tavoin kaikilla neljällä raajallaan. Mooseksen säännösten taustalla on näkemys, jonka mukaan likaisia, epäpyhiä, ovat sellaiset oliot, jotka eivät ole varustettu omalle elementilleen - maa, vedet, taivaankansi - tyypillisellä liikkumatavalla.
Ruokaan liittyvät säännöt ovat olleet merkkejä,
... jotka joka käänteessä kehottavat Jumalan jakamattomuuden, puhtauden ja täydellisyyden mietiskelyyn. Välttämissääntöjen myötä pyhyys sai fyysisen ilmiasun aina kun eläimiin törmättiin tai niiden lihaa syötiin. Ruokaan liittyvien sääntöjen noudattaminen on näin ollut merkityksellinen osa tunnustamisen ja palvonnan tärkeää liturgiaa, joka huipentui uhraamiseen temppelissä.
Mary Douglas - Puhtaus ja vaara
Omat käytänteemme perustuvat kiinteästi hygieniaan, kun "muiden" käytänteet ovat symbolisia: me nitistämme bakteereja, "muut" pitävät henkiä loitolla. Vastakkaisuus näyttää ilmeiseltä. Kuitenkin "osa" muiden rituaaleista muistuttaa hämmästyttävästi omaa puhtaudenpitoamme.
... Lika on suhteellista: kengät eivät itsessään ole likaiset, mutta on likaista nostaa ne ruokapöydälle; ruoka ei itsessään ole likaista, mutta keittoastiat makuuhuoneessa tai ruokatahrat vaatteissa ovat likaisia ... Mary Douglas
Opasteita vegetarismiin oli 70-luvun puolivälissä niukalti tarjolla, mutta toisaalta, juuri silloin Georges Ohsawan (1893 - 1966) makrobiotiikka oli Suomessakin tietyissä piireissä käsittelyn alla ja 1976 julkaistiin suomeksi Ilse Clausnitzerin kirjanen Makrobioottinen opas - tienviitta terveyteen. Näin ollen minusta tuntui luontevalta ryhtyä perehtymään makrobiotiikkaan.
Makrobiotiikka ei tarkkaan ottaen ole dietti, vaan yin-yang -filosofiaa ilmentävä, läheistä sukua buddhismille ja taolaisuudelle oleva maailmankatsomus. Sen ideana on laajentaa tietoisuutta universumin järjestyksestä ja ohjata ihmisiä harmoniaan jumalaisten prinsiippien kanssa.
[Makrobiotiikassa]... on kyse meidän omasta henkilökohtaisesta pyrkimyksestämme muuttaa veremme ja elinnesteittemme laatua, ja näin kohentaa kehon ja kaikkien miljardien solujen tilaa sekä kehittää ruumimme terveyttä, mielemme selkeyttä ja henkistä tietoisuuttamme.
Michio Kushi - Makrobiotiikka: terveyden, onnen ja rauhan tie
Makrobiotiikka ei yksioikoisesti kiellä minkään elintarvikkeen käyttöä. Eettisistä syistä lihan syömistä kuitenkin vältetään - ja myös siksi, että liha on liian voimakkaasti yang. Maito on hyväksi vasikan aivoille, ei ihmiselle. Tämän takia makrobiotiikassa suhtaudutaan maitotuotteiden käyttöön hyvin torjuvasti, paremmin sulatetaan (hedelmöittyneiden luomu) kananmunien kohtuukäyttö. Ohsawa oli kova tupakkamies, mutta kaljan hän laittoi pannaan epäonnistuttuaan yrityksessä valmistaa "makrobioottista olutta".
Puhtaimmillaan makrobioottinen dietti on viljoista - niissä yin & yang ovat tasapainossa - siemenistä, pavuista, juureksista ja vihanneksista koostuva ruokavalio. Makrobiotikko Michio Kushin mukaan muinaiset etiopialaiset ja Raamatun patriarkat, kuten Abraham ja muut pitkäikäiset ihmiset söivät tälläistä ravintoa ja siksi heitä nimitettiin kunnioittavasti makrobiotikoiksi.
Laajenevassa spiraalissa (henkistyminen) seuraavat toisiaan:
Hippokrates, Hufeland, Sagen Ishizuka ja George(s) Ohsawa.
Kuva Michio Kushin kirjasta Makrobiotiikka - terveyden, onnen ja rauhan tie.
Makrobiotiikassakin olennainen tekijä ruoanlaiton onnistumisen kannalta on kokkaajan psykofyysinen tila. Ohsawan vaimo, Lima Ohsawa kertoo keittokirjassaan The Art of Just Cooking siitä, miten hän monta vuotta valmisti parhaan kykynsä mukaan miehelleen särvintä ja kerrasta toiseen Ohsawan kommentti oli: "Ei." Mutta sitten kävi niin, että eräänä päivänä Lima Ohsawa koki keittiössään ylimaallisen harmonian tilan ja tunsi näkevänsä välähdyksen universumin laista. Silloin valmistuneen aterian äärellä Georges Ohsawa viimein sanoi: "Kyllä." (Minä olin graduoinut ja olin sen jälkeen totaalisesti toisenlainen persoona - L. Ohsawa)
Makrobiotiikka on sukua intialaiselle, ayurvediselle lääketieteelle ja Intiassa yleisen käsityksen mukaan makrobiotiikka on lähtöisin ayurvedisistä viisauksista. Periopetus makrobiotiikassa ja ayurvediassa onkin yhteneväinen: tunne itsesi! - ja ravitse itseäsi ravinnolla, joka sopii sinun tyyppiselle ihmiselle. Suuria eroavaisuuksiakin suuntausten välillä kuitenkin on, kuten suhtautuminen maitotuotteisiin.
Ayurvedalla on läheinen yhteys joogaan ja tantraan. Ayurvedaan perehtyneet joogit kaihtavat yleensä sipulia, koska sen syömisellä on seksuaalista halua stimuloiva vaikutus. Toisaalta, luultavasti hyvin harvassa ovat nykyisin sellaiset tantrikat, jotka nauttivat joogien perinteisiä herkkuja: arsenikkia, rikkiä ja elohopeaa (tiibettiläislääkäreiden pillereistä tosin löytyy edelleenkin elohopeaa, kuten Suomessa uutisoitiin Dalai Laman ensimmäisen Suomen vierailun jälkeen, kun oli analysoitu muutamien ihmisten Dalain lääkäreiltä saamia lääkkeitä).
Makrobiotiikot, italistit ja joogit ymmärtävät, että ruoan ravintoarvo riippuu pääasiassa sen ... sähkömagneettisen värähtelyn laadusta eikä sen aineellisista ominaisuuksista, kuten kaloreista, valkuaisaineista, vitamiineista, kivennäisaineista tai vastaavista ravintotekijöistä (Kushi). Yhdistävä tekijä on myös käsitys siitä, että puhdas ravinto katalysoi puhtaita ajatuksia.
Viralliseen ruokaympyrään tuijottamalla ei ikinä pääse jyvälle siitä millä dynamiikalla maailmankaikkeusmandala jyllää ja miten puhtaasti ja tiivisti me pystymme olemaan kaikkeustapahtumassa mukana mikrotasolla. Siksi makrobiotiikan ja ayurvedan kaltaiseen, holistiseen energiaoppiin perehtyminen on elintärkeä asia meille, valoilmiöille.
Korkeavuorenkadun Kasviksen mainos 70-luvulta
RUOKAVIDEOITA:
Bunny Wailer keittiössä Tukholmassa
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.